Welcome

Welcome
Sisällön tarjoaa Blogger.

Surua, ahdistusta ja kiitollisuutta

-
Viime viikot ovat olleet jonkinlaista tunteiden vuoristorataa, sillä olen jatkuvasti tuntenut olevani väärässä paikassa. Osa minusta haluaisi olla kotona Helsingissä Johnnyn kanssa, mutta toisaalta koen että minun olisi tärkeää olla Porvoossa viettämässä aikaa vanhempieni kanssa.

Isän syöpä on jatkanut leviämistä ja hänen vastustuskykynsä on matala. Tämä tarkoittaa sitä, että isälle tulee herkästi tulehduksia joihin ainoastaan suonensisäinen antibiootti tuntuu tehoavan. Isä tuntuu väsyneeltä. Tyttärenä on raskasta seurata yhden elämänsä rakkaimpien ihmisten sairastamista, koska koen etten voi tehdä juuri muuta kuin seurata vierestä. Tekisin mitä tahansa sen eteen että isä alkaisi voida paremmin.

Tuntuu vaikealta keskittyä omaan elämään ja tuntea iloa niistä asioista jotka tapahtuvat siinä. Olen kiitollinen niin monesta asiasta ja samalla niin äärettömän surullinen.


Olen saanut mahtavan harjoittelupaikan helmikuusta alkaen, mutta olen tosi ahdistunut ja väsynyt enkä tiedä jos selviän siitä. Ahdistuksesta ja väsymyksesta johtuen olen pitänyt taukoa myös koulusta. Tunnen itseni laiskaksi kun en pysty suoriutumaan asioista, jotka kiinnostavat minua ja jotka edistäisivät tulevaa työllisymistäni. Johnny ja äiti ovat kannustaneet minua lepäämään, mutta tunnen vaikeutta luopua asioista, esimerkiksi harjoittelupaikastani.

Tämä postaus on hieman synkkä, mutta haluan olla mahdollisimman rehellinen.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Toiveena lapsi

-
*Kirjoitan tämän postauksen puolisoni suostumuksella

Huomaan viimeisen puolen vuoden ajan olleeni hirveässä vauvakuumeessa ja jotenkin on ensimmäistä kertaa tuntunut siltä, että minulla olisi jotain mitä antaa toiselle ihmiselle, että olisin hyvä äiti. Johnnysta tulee myös hyvä isä, sitä en epäile hetkeäkään. 

Samalla jännittää hieman, sillä en tiedä kuinka kauan joudumme odottamaan ennenkuin lapsen saaminen onnistuu, joillainhan se voi kestää vuosia. Syömishäiriötaustani voi myös vaikuttaa negatiivisella tavalla kykyymme saada lapsia, toivon kovasti etten ole rikkonut kehoani sairaudellani.

Kun mietin tätä aihetta aiemmin, esimerkiksi kaksi vuotta sitten, toivoin kovasti että saisimme tytön. Nyt lapsen sukupuolella ei ole minulle mitään merkitystä, mutta haluan tehdä kaikkeni sen eteen että lapsestamme tulee terve.


Pitkään on myös tuntunut siltä, ettei lapsen suunnittelu ole ajankohtaista. Olen ollut tosi väsynyt ja opinnot ovat edenneet hitaasti. Nyt olen kuitenkin viime keväänä saanut kandin paperit, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on korkeakoulututkinto. Maisterivaiheen ei pitäisi olla kovin pitkä, ja toivon että pystyisin opiskelemaan hitaassa tahdissa myös silloin, kun olen kotona vauvan kanssa. Johnny on ollut ihana tuki tässäkin asiassa. Johnnyhan on jo valmistunut ja täysiaikaisesti töissä.

En usko että tämän parempaa hetkeä lapsen saamiselle tulee tulemaan vastaan, sillä faktahan on se, ettei ihan täydellistä hetkeä lapsen saamiseen ole olemassakaan. En siis ainakaan itse pysty kuvittelemaan sellaista elämänvaihetta, mutta tiedämme että haluamme lapsia.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa? 

x: Nessa