Edellinen vuosikymmen oli henkisen kasvun aikaa

-
Olen kuluneiden päivien aikana seurannut mielenkiinnolla ystävieni kirjoituksia siitä, mitä heidän elämässään on tapahtunut edellisen vuosikymmenen aikana. Aiheesta inspiroituneena haluan nyt itsekin tehdä aiheesta postauksen.

Tiivistetysti voin sanoa, että ihmettelen sitä kuinka paljon asioita ihmisen elämässä voi tapahtua kymmenessä vuodessa. Edellisen vuosikymmenen aikana olen valmistunut ylioppilaaksi, opiskellut vuoden avoimessa yliopistossa "international communication" nimistä aihetta, saanut opintopaikan Åbo Akademista sekä tavannut Johnnyn.

Kandidaattivaiheessa olen saanut neljä mielenkiintoista harjoittelupaikkaa ihmisoikeuksien puolesta työtä tekevistä järjestöistä ja yhdistyksistä. Olen valmistunut kandidaatiksi, mennyt naimisiin sekä saanut opintopaikan Helsingin yliopiston maisteriohjelmasta.

Lisäksi olen matkustellut suhteellisen paljon, saanut kunnian tulla kummiksi kahdelle upealle lapselle, sekä hankkinut Johnnyn kanssa yhteisen labradorinnoutajan, jonka nimi on Saga.

Bloggaaminen om mahdollistanut minulle sen, että olen päässyt osallistumaan mielenkiintoisiin seminaareihin ja luentoihin, joihin en olisi päässyt pelkässä opiskelijan roolissa. Blogin ja mallintöiden kautta olen myös saanut tutustua moneen lahjakkaaseen ja kaunissieluiseen ihmiseen, joita voin tänään kutsua ystävikseni. Mallintyöt ovat omalta osaltaan tuoneet minulle hieman enemmän itseluottamusta siitä huolimatta, että olen aina ollut kamerakammoinen. Olen niiden kautta myös saanut työskennellä usean arvostamani brändin kanssa.


Edellinen vuosikymmen oli kuitenkin ennen kaikkea henkisen kasvun aikaa. Astuin teini-iästä aikuisuuteen ja opin itsestäni paljon, muun muassa sen kuinka tärkeää minulle on auttaa muita ihmisiä. En ole vielä varma siitä olenko täysin oikealla alalla, kuten olen maininnut blogissani aiemminkin, olen pienestä asti unelmoinut sekä psykologin että lääkärin ammatista. Nyt tiedän kuitenkin sen, että riippumatta siitä mitä työtä päädyn tulevaisuudessa tekemään, on sen pääasiallinen tavoite oltava toisten auttaminen.

Tässä kohtaa koen myös hyötyneeni omasta sairaustaustastani, sillä olen sen kautta oppinut paljon siitä minkälaista hyvä hoito on. Miten tärkeää on kohdata hauraassa elämäntilanteessa oleva ihminen empatialla ja ymmärryksellä, sekä kuinka keskeistä on taata eri sairauksista kärsiville henkilöille turvallinen ympäristö ja paras mahdollinen tuki.

Toivon, että pääsen tällä vuosikymmenellä tekemään mahdollisimman paljon hyvää.

Millä fiiliksillä sinä astut uuteen vuosikymmeneen?

x: Nessa

3 kommenttia

  1. Oikein hyvä kirjoitus! Postasin itse juuri pohdintoja samasta aiheesta ja tuumin, että nimenomaan henkinen kasvu on juuri sellainen saavutus, josta vuosikymmenen päättyessä voi olla kaikista ylpein. :)

    VastaaPoista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)