Ensimmäinen isänpäivä ilman isää

-
Vietin tänään ensimmäistä isänpäivää ilman isää. Täällä Helsingissä oli pimeää oikeastaan koko päivän ajan ja ulkona satoi enemmän tai vähemmän kokoajan.

Noustessani vuoteesta aamulla oli ensimmäinen tekemäni asia sytyttää kynttilä isän muistolle. Pidin asunnon pimeänä syödessäni aamiaista ja muistelin kaikkia niitä hyviä asioita, joita olen saanut kokea yhdessä isän kanssa. Olen onnekas siinä mielessä, että sain viettää isän kanssa näin monta vuotta. Moni menettää vanhempansa jo ennen 20 vuoden ikää.

Isä oli aina läsnä lapsuudessani ja osoitti tekojen kautta, että on minusta ylpeä. Hän tuli vielä tämän viimeisenkin sairauskierteen aikana tapaamaan minua sairaalaan ja sanoi jälkeenpäin äidille, että on varma siitä että toivun. Olen hänestä sen verran sisukas.


Kuva: Katja Pevgonen
Mallina: Minä

Aamupäivällä onnistuin olemaan optimistinen, osittain sen takia että pysyin liikkeessä. Pienen muistohetken jälkeen lähdimme Johnnyn kanssa pitkälle kävelylle kaatosateeseen. Johnny oli tyytyväinen siitä, ettei ulkona juuri näkynyt muita ulkoilijoita...

Lounaan jälkeen optimismini alkoi hiipua ja ikävä puski pintaan. Kaikesta kiitollisuudesta huolimatta haluaisin että isä olisi edelleen keskuudessamme. En olisi halunnut menettää häntä syövälle. 
Minun on hieman vaikea sallia itseni tuntea negatiivisia tunteita, mutta tein parhaani sen suhteen, että annoin itseni itkeä silloin kun itketti ja sallin itseni olla tavallista hiljaisempi.

Jokaisella on oikeus myös suruun. Pyrin ajattelemaan ettei tunteita pysty jakamaan "hyviin" ja "huonoihin" tunteisiin. Me kaikki tunnemme joskus surua, eikä siinä pitäisi olla mitään hävettävää. Suru kertoo siitä kuinka tärkeä menehtynyt henkilö on.

Olen ensi viikon lauantaina menossa Syöpäsäätiön järjestämään juhla-tilaisuuteen. Tuntuu tärkeältä osallistua siinä määrin kuin pystyn ja tehdä kaikkeni sen eteen, ettei kukaan tulevaisuudessa menettäisi läheistään syövälle.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?
x: Nessa

2 kommenttia

  1. oot nessa upea ja vahva nainen <3 surua saa ja pitää tuntea ja kaikki puhdassydämiset sun ympärillä myös ymmärtää sen! sun isä olisi susta tänään varmasti todella todella ylpeä!

    VastaaPoista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)