Kun shokki laskeutuu

-
Isän kuolemasta on pian viikko aikaa ja hänen hautajaisensa pidetään ensi viikon tortaina. Tuttu pappi tulee pitämään tilaisuuden ja ystäväni Sarina tulee laulamaan hautajaisissa pari laulua.

En usko että olen edelleenkään ymmärtänyt sitä että isä on poissa. Ajattelen jollain tasolla, että isä on Porvoon kodissa ja kaikki on samalla tavalla kuin ennen hänen sairastumistaan. Kun herään todellisuuteen ja muistan ettei asia ole näin, tulen surulliseksi ja ahdistuneeksi. 

Moni sanoo että hautajaiset ovat se hetki, jolloin henkilö todella ymmärtää läheisen poismenon, toiset taas sanovat että asian sisäistäminen saattaa kestää vuosia. Ystäväni antoi minulle vinkin että voisin ikävän iskiessä kirjoittaa isälle kirjeen, jossa kerron kaiken mitä haluan hänelle sanoa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että sain sanottua isälle monta kertaa että rakastan häntä ja koen sen tärkeimpänä asiana, jonka haluaisin sanoa hänelle jos hän olisi nyt edessäni. 

Kulunut viikko on kuitenkin mennyt jonkinlaisessa sumussa, enkä muista tämän viikon tapahtumista juuri mitään. Uskon että olen vielä jonkinlaisessa shokki-vaiheessa, joka menee ajallaan ohi.

Haluan kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka kommentoitte edellistä postaustani tai laitoitte minulle yksityisviestiä! En odottanut saavani somesta näin ihanaa tukea.




Ihanaa päivää sinulle, pidä itsestäsi huolta!

x: Nessa

4 kommenttia

  1. Voimia <3

    Musta tuntuu että mä en oo vieläkään käsittänyt oman isäni kuolemaa, vaikka siitä on jo yli puoli vuotta. Jokainen suru on kuitenkin erilainen ja nyt ehkä pahin alkushokki ja järkytys alkaa laantua.

    Suosittelen kirjeen kirjoittamista. Kirjoitin myös kirjeen ja laitoin sen arkkuun mukaan. Se helpotti edes vähän.

    Nyt isäsi ei tarvitse enää olla kivuissa ja hänen on parempi olla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia myös sinulle! Kirje on kaunis ajatus.
      Meillä tulee hautajaisissa olemaan suljettu arkku, joten en usko että saisin kirjettä enää mukaan siihen.
      Kiitos kauniista sanoistasi, yritän itsekin ajatella että isä on päässyt kivuistaan.

      Poista
  2. Halusin kommentoida jotain jo viime postaukseen, mutta en löytänyt sanoja. Kaikki sanat kun tuntuvat liian latteilta kohtaamasi suuren surun rinnalla. Mutta otan osaa ja toivotan voimia, tulin hirveän surulliseksi, kun viime postauksen otsikon näin. Komppaan tuota ajatusta kirjeen kirjoittamisesta, jos se tuntuu hyvältä. En ole itse menettänyt vielä läheistä perheenjäsentä, joten en osaa tilanteeseen samaistua ja siksikin pelkään, että kommenttini kuulostaa lattealta, mutta uskon, että ajatus siitä, että poismenneet jättävät meihin ja meille paljon hyvää muistojen ja kokemusten muodossa, eivätkä täten koskaan jätä meitä oikeasti, voisi auttaa.

    Kaikkea hyvää ja jaksamista, ja sori jos kommenttini kuulosti lattealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! ❤Juuri hyvät muistot auttavat tällä hetkellä eteenpäin.

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)