Isäni on nukkunut pois

-
Isän pitkä kamppailu syövän kanssa tuli päätökseen sunnuntaina 10.2.2019 kun hän sai nukkua pois kotona, omassa sängyssään. Isä pääsi pois melko nopeasti. Hänellä oli viime viikolla voimakkaita kipuja, joista johtuen hänelle asennetiin kipupumppu torstaina. Tuolloin hän pystyi vielä puristamaan kättäni ja vastaamaan, kun kysyin jos hänellä oli kipuja. Perjantaina illalla pappi tuli vanhemmilleni antamaan isälle, äidille ja meille siskoille viimeisen ehtoollisen, ja tuolloin uskon että isä ainakin ymmärsi mistä oli kysymys, vaikkei sanonutkaan mitään.

Lauantaina isä nukkui koko päivän syvää unta, eikä tässä vaiheessa ollut kyennyt syömään tai juomaan mitään moneen päivään.

Sunnuntaina aamulla isälle nousi korkea kuume ja hänelle jouduttiin antamaan kuumetta alentava lääke. Kun siskoni viisi minuuttia lääkkeen annon jälkeen kävi tarkistamassa isän tilanteen, oli hän lopettanut hengittämisen.

Iiro Rautiainen
MUAH: Salli Timlin

Olimme Johnnyn kanssa lähteneet takaisin Helsinkiin lauantai-iltana joten saimme äidiltä soiton, jossa hän kertoi mitä oli tapahtunut. Emme puhelun jälkeen juuri puhuneet Johnnyn kanssa, halasimme toisiamme, puimme takit päälle ja suuntasimme Porvooseen menevään bussiin. 

Porvoossa kiinnitin huomiota siihen kuinka pieneltä isä näytti, koin (ja koen edelleen) hyvin vaikeana uskoa että hän todella on poissa. Olen monta kertaa sunnuntain jälkeen ajatellut että soittaisin hänelle, mutta sitten muistan etten voi tehdä niin enää.

Isän kasvoilla oli vuoteessa levollinen ilme, mikä viesti siitä ettei hän enää joutunut kärsimään kivuista. Istuin pitkään isän sängyn laidalla pidellen häntä kädestä kiinni ja tunnustellen hänen selkäänsä, joka oli edelleen lämmin.

Olen kiitollinen isälle niistä vuosista jotka saimme viettää yhdessä, jokainen niistä oli lahja, enkä vaihtaisi niistä hetkeäkään.

x: Nessa

22 kommenttia

  1. Itku tuli 💔 voimia suureen suruun. 😭

    VastaaPoista
  2. Minuakin alkoi itkettää. Otan osaa. Tiedän, että olet vahva, ja pärjäät kyllä. <3

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni sinulle murunen! Tiedätkö, minulle kaikista suurin lohdutus on ollut, kun menetin omat vanhempani, se että uskon näkeväni heidät vielä sitten joskus taivaan kodissa. Voimia suruusi, iso halaus! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, oikein liikutuin. Ajattelen kanssasi samalla tavalla.❤

      Poista
  4. Osanottoni <3 Voimia teille kaikille <3

    VastaaPoista
  5. Osanotto! 💖 Luulen ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu. Isäni nukkui pois 12.12.18 myös syövän uuvuttamana. Välillä ei tahdo ymmärtää, että isäni todella on poissa. Itseäni lohduttaa jälleen näkemisen toivo. 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja otan osaa suureen suruusi! Toivon laillasi, että saisin vielä tavata isän uudestaan.❤

      Poista
  6. Itkuhan tässä tuli puolestasi, kirjoitat niin kauniisti vaikeasta asiasta. Voimia suruun sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)