Pelottavat pääsykokeet

-
Viimeisten viikkojen aikana olen tuntenut turhautumista siitä, kuinka raskasta uuteen kouluun pyrkiminen on. Aika on kai kullannut muistot ensimmäisestä hakukerrasta, sillä miettiessäni edellistä kertaa kun hain kouluun, muistan lähinnä pääsykokeita seuranneen bilekesän. En muista tunteneeni minkäänlaista stressiä tai epäuskoa kyvyistäni, ainoa vaihtoehto silloin oli päästä kouluun, ja niin pääsinkin.

Tällä kertaa huomaan lähes päivittäin epäileväni kykyjäni ja pelkääväni, ettei älyni riittää opintopaikan saamiseen. Odottaisin mielelläni vaikka viisi tai kymmenen vuotta jos tietäisin, että odotus ja kova työ palkitaan jossain vaiheessa opintopaikalla. Tätä kukaan ei tietenkään pysty minulle lupaamaan.

Pääsykoemateriaali ei ole se tekijä, joka aiheuttaa minulle suurinta päänvaivaa, en nimittäin ole vielä törmännyt aihealueeseen, jonka sisäistäminen tuntuisi ylitsepääsemättömälta. Toki yksityiskohtia ja muistamista on paljon, mutta kirjoista löytyy myös paljon tuttua yliopistolla käydyistä metodiikka- ja psykologian kursseista.

Vaikeimmalta tuntuu tällä hetkellä se, että olen vihdoin saanut kiinni siitä, mitä haluan tehdä "isona" ja lähtenyt tavoittelemaan tätä ammattia. Epäonnistuminen pelottaa ja osa minusta haluaisi jättää hakematta vain sen takia, ettei epäonnistumisen mahdollisuutta olisi. Ajatus siitä, etten yrittämisestä huolimatta koskaan pääsisi tavoitteeseeni, tuntuu hirveältä.

Kuva: Lupine Photoart
Mekko: Ted Baker / Spalt Pr

Vaikka koen tilanteen hankalana, yritän suhtautua kevääseen jonkinlaisena kasvun paikkana. Paineiden ja stressin keskellä minun on opeteltava puhumaan itselleni nätisti ja kannustavasti. Ei nimittäin ole olemassa ulkopuolista ihmistä, joka pystyisi seisomaan vierelläni rohkaisemassa minua joka toinen minuutti, kun epävarmuus puskee pintaan. Minun on itse oltava se ihminen itselleni.

Käytännössä toistan siis itselleni että pystyn tähän, välillä jopa ääneen. Muistutan itseäni myös siitä, että olen käynyt tämän prosessin läpi ennenkin ja selvinnyt. Riittää että teen parhaani ja pääsen kouluun jossain vaiheessa, jos niin on tarkoitus käydä.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?


x: Nessa

16 kommenttia

  1. SAMAISTUN. Ei lisättävää :'D Haen nyt kolmatta vuotta samaan paikkaan, mutta tää on eka kerta ku haen sinne tosissani (ekana vuonna halusin välivuoden ja kävin vaan tsekkaa pääsykokeet. Tokava vuonna tuli ihme mielenhäiriö ja laitoin ton mestan hakutoiveissa ihan vikaks ja luin vaan ekoihin). Nyt opiskelen sillä mielellä että ihan aikuisten oikeesti haluan k.o. kouluun, ja se pelottaa.

    Tsemppiä sulle luku-urakkaan ja ittes kannustamiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja tsemppiä myös sulle! <3 Tuntuu kivalta saada vertaistukea samassa tilanteessa olevalta!

      Poista
  2. Samoja tuntemuksia, tosin haen itse ekaa kertaa vasta vuoden päästä. Sitå ennen olisi vielä nyt nämä kevään kirjoitukset ja enai syksyn.
    Ehkä se pelko ja epävarmuus onnistumisesta vaan kertoo, kuinka tärkeä asia itselle on kyseessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin asia varmasti on. Jaksamista ja onnea kirjoituksiin! <3

      Poista
  3. Tollaset stressaavat, tulevaisuutta määrittelevät tilanteet (kuten kouluun haku, ylppäreihin lukeminen tms) tuo meistä esiin pahimmat puolemme. Itsensä kyseenalaistaminen ja se, että epäilee omaa onnistumistaan tuo vaan pinnalle sitä, että nyt on itsetutkiskelun aika. Pyri kannustamaan itseäs mahdollisimman paljon ja yritä pitää stressitaso matalana. Pidä vapaailtoja, jolloin annat ittes rentoutua ja tehdä mukavia asioita.
    Tosi paljon onnea hakuihin ja hyvää alkavaa kevättä <3

    VastaaPoista
  4. Tää teksti sai mulle kyyneleet silmiin, jotenkin niin samaistuttava! Pitäisi koittaa saada sisäistettyä se tosiasia, että parhaansa yrittäminen riittää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä riität ja se että teet parhaasi riittää! <3

      Poista
  5. Täälläkin menossa nyt toista kertaa elämässä pääsykoekevät, ja toisinaan on kyllä ihan järjettömiä epätoivon hetkiä :/ Samaistun tohon, että tekisi mieli jättää kokonaan hakematta, kun on niin suuri mahdollisuus epäonnistua... Mutta epäonnistumista enemmän harmittaisi varmasti se, ettei edes yrittänyt!

    Yritän ite muistaa, että pääsykokeissa menestyminen riippuu myös monista muista asioista kuin älystä - epäonnistuminen ei tarkoita sitä, että on jotenki tyhmä, sillä myös tuurilla ja sattumalla on vaikutusta. Uskon, että joka hakukerralla todennäköisyys päästä sisään nousee, varsinkin, jos omaa tekemistä on analysoinut matkan varrella realistisesti.

    Kyllä me selvitään tästä keväästä, Nessa! Psykologia vaikuttaa sulle niin sopivalta alalta, että tuut kyllä pääsemään sisään sillon ku on oikea aika <3 Nyt vaan keskitytään tekemiseen ja ollaan miettimättä liikaa lopputulosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tulin sanoistasi hyvälle mielelle! <3 Ja kyllä me selvitään keväästä, otetaan päivä kerrallaan!

      Poista
  6. Yritä ajatella positiivisesti, sinulla on kuitenkin loistavat tilastolliset mahdollisuudet päästä sisään, koska haet Åbo Akademiin.

    Se mikä hieman huolestuttaa, on tuo halu hoitaa toisia, kun kuitenkin painit vahvasti itsesi kanssa. Olethan käynyt omat asiasi kunnolla läpi? Huolestuttavan paljon hoitopuolelle hakeudutaan hoitamaan itseään/ luomaan korvaavia kokemuksia itselle ja valitettavasti tästä johtuen myös väsytään.
    Tsemppiä kevääseen!
    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anni, kiitos kommentistasi ja tsempeistä!
      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei hoitoalalle pidä hakeutua hoitamaan omia ongelmiaan. Toisaalta ajattelen myös, että kehitymme läpi elämän ja että kehittymiseen kuuluu jonkin asteinen itsensä kanssa painiminen. Se tekee meistä ihmisiä ja auttaa meitä tutkimaan ja ymmärtämään toisten ihmisten ajatuksen kulkua! Ihanaa kevättä myös sinulle! :)

      Poista
    2. Anni ottaa esille hyvin tärkeän seikan. Totta mitä Vanessa sanot että ihminen kehittyy koko elämänsä aikana. Mutta kun alkaa hoitaa toisia olisi hyvä että tuntemus omasta itsestään on niin vahvalla pohjalla että hoidettava ei joudu kärsimään hoitajansa tunne- tai muista ongelmista. Itse olen nimittäon joutunut kokemaan hoitajan taholta huonoa kohtelua koska hoitaja ei osannut käsitellä omia epäonnistumisen kokemuksiaan suhteessa hoitooni. Tiedän tämän koska otin asian myöhemmin hänen kanssaa puheeksi jolloin hän kertoi tämän kaiken. Hoidon aikana en voinut ymmärtää hänen käytöstään minua kohtaan, luulin että vika oli minussa vaikka kyse oli hänen omasta kykenemättömyydestä käsitellä omia tuntitaan. En soisi kenenkään joutuvat hoidettavana tuohon tilanteeseen sen takia että hoitavalla henkilöllä on selvittämättömiä omia ongelmia. Varmaankin tämän takia pitää psykoterapeutiksi opiskelevan käydä myös itse psykoterapiassa ennen kuin voi valmistua, mikä on hyvä asia.

      Poista
    3. Kiitos Katarina että jaoit kokemuksiasi! On tosi ikävä kuulla, että olet joutunut kärsimään siitä ettei hoitohenkilö ole kyennyt käsittelemään vaikeita tunteita, joita hoitosi hänessä herätti. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei hoitoalalla työskentelevän henkilökohtainen elämä, saa vaikutta huonolla tapaa hänen suhteeseensa potilaisiin. On tosiaan hyvä että yliopistolla tehdään työtä sen eteen, että työelämään astuu ihmisiä, jotka pystyvät kantamaan vastuun itsestään ja muista.

      Poista
  7. Kovin tuttuja tunteita! Tuo itsensä kannustaminen ja positiivinen puhe auttaa kyllä oikeasti tässäkin (kuten monessa muussa) haastavassa tilanteessa. Paljon tsemppiä tuleviin koitoksiin ja kivaa kevättä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinne! Oma lukemisurakka tuntuu hieman kevyemmältä kun tietää, että meitä on monta jotka käy tällä hetkellä läpi samaa prosessia. Selvitään tästä keväästä kunnialla, kun otetaan päivä kerrallaan! :)

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)