Toivepostaus: Mallintyöt ja syömishäiriötausta

-
Sain erään asupostauksen yhteydessä toiveen, että kirjoittaisin tekstin mallintöiden tekemisestä näin syömishäiriötä sairastaneen henkilön näkökulmasta. Lukija ehdotti että avaisin postauksessa muun muassa sitä, kuinka käsittelen kuvattavana oloa ja oman kehon hyväksymistä.

Oma spontaani reaktioni tähän aiheeseen on, ettei mallintöitä kannata tehdä jos sairastaa tai on sairastanut syömishäiriötä. Muotimaailmassa näkyvät mallit ovat, mielestäni, edelleen selvästi keskivertoa sirompia siitä huolimatta että terveessä painossa olevien mallien tärkeydestä on puhuttu jo pitkään.

Mallintöitä tekevän henkilön täytyy siis olla vahvoilla itsensä kanssa, jotta kestää kuulla kriittistä palautetta omasta ulkonäöstään ja esimerkiksi mitoistaan. Henkistä vahvuutta tarvitaan myös siihen että pystyy säännöllisesti viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka ulkonäöllisesti edustavat yhteiskunnallista vähemmistöä ilman, että itse syöksyy laihdutuskierteeseen.

Uskon että syömishäiriöstä paraneminen jatkuu vielä pitkään sen jälkeen että paino on asettunut turvalliselle lukemalle. Painon normalisoituminen ei välttämättä tarkoita sitä, että elämä heti helpottuisi oleellisesti aiemmasta - ruumis voi paremmin, mutta sairastunut saattaa kokea olevansa itsensä kanssa hukassa. Terveen painon saavuttaminen voi päinvastoin merkitä että itselle tuttu ja turvallinen keho katoaa, ja sen paikalle ilmestyy jotain vierasta ja pelottavaa.

Oman kehon kanssa työskentely ei näistä syistä välttämättä ole järkevää ja sen sijaan voi olla fiksua tutustua omiin kykyihin ja lahjoihin, jotka eivät liity ulkonäköön. Ehkä terveessä painossa on mahdollista palata jonkin rakkaan harrastuksen pariin, jatkaa opintoja tai esimerkiksi toteuttaa itseään jossain taiteenlajissa. 

Kuva: Johannes Iija
Hiukset: Mira Luhtala

Omassa tilanteessani painin ikäänkuin kahden vaiheilla. Minulla on syömishäiriötausta ja olen monen muun henkilön lailla epävarma kehostani ja ulkonäöstäni. Välillä minusta tuntuu etten halua edes katsoa peiliin saati sitten seistä kameran edessä.

Toisaalta olen blogin kautta tutustunut ihaniin ja lahjakkaisiin ihmisiin, joiden kanssa uskallan olla kuvattavana tietäen ettei kokoani tai ulkomuotoani tulla kritisoimaan ja haukkumaan. Joku teistä on ehkä kuullut voimaannuttavasta valokuvauksesta? Minulle hyvässä hengessä käydyt kuvaukset ovat usein voimaannuttava kokemus.

Valmiin eli käsitellyn valokuvan katsominen ei erityisemmin vaikuta suhteeseeni omaa kehoani kohtaan. Se ei siis vie minua lähemmäs, eikä kauemmas oman kehon hyväksymisestä. Ammattilaisen käsittelemässä ja viimeistelemässä kuvassa, en enää varsinaisesti koe että minä olen kuvassa. Ajattelen pikemminkin että siinä on minua muistuttava "paranneltu" hahmo.

Mallintyössä niin kuin monessa muussakin asiassa pidän tärkeänä, ettei hommaa lähde suorittamaan sillä mielentilalla että täytyy olla kaikista erikoisimman/kauniimman näköinen, tai omata kaikista pienimpiä mittoja. Itse teen mallintöitä pitkälti fiiliksen mukaan, enkä ole enää minkään toimiston listoilla. Tällä tavoin työ pysyy mielekkäänä ja pystyn menemään kuvauksiin rennommalla mielellä ja vähemmillä paineilla.

Yllä mainitsemistani syistä en kuitenkaan uskaltaisi suositella mallintöitä yleisellä tasolla syömishäiriötä sairastaneelle henkilölle.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

8 kommenttia

  1. Hyvä postaus Nessa :) erityisesti tuo vinkki, että kannattaa keskittyä muihin kykyihin kuin ulkonäköön liittyviin.

    VastaaPoista
  2. Just så här min fina vän <3
    xxx Alexandra J

    VastaaPoista
  3. Hei Vanessa!
    Syömishäiriö on siitä(kin) niin tyhmä sairaus kun se saa sairastuneen just epävarmaksi omasta kehostaan ja ulkonäöstään! Tunnistan tosi hyvin myös itseni sanoistasi. Olet todella kaunis nuori nainen, siitä ei ole epäilystäkään muiden mielessä mutta ymmärrän täysin sinun omat ajatukset ja tunteet!
    Sellainen ajatus, että voisitko kenties aina välillä julkaista myös ns. tavallisia kuvia itsestäsi? Eli kuvia joita ei ole muokattu tai otettu "mallikuviksi"? Se voisi antaa lukijalle enemmän samaistumisen tunnetta. Kaikki nämä mallikuvat ovat todella kauniita ja hienoja, ei siinä mitään, ajattelin vain että välillä olisi ihan kiva nähdä "arkikuvia". Mitä olet itse mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katarina, kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi! :) En itseasiassa ole aiemmin ajatellut tuota kuviin liittyvää asiaa kyseisestä näkökulmasta, mielelläni lisään myös arkisten kuvien julkaisua blogiin.

      Poista
  4. Vanessa, kiitos kun kirjoitat näin tärkeästä aiheesta! ❤️ Ja oon samaa mieltä ettei syömishäiriötä sairastava tai sairastanut olisi hyvä tehdä mallintöitä, se on niin ulkonäkökeskeistä ja voi aiheuttaa jo hauraalle psyykeelle hyvin paljon lisää ongelmia. Oot ihana ja kaunis ja tärkeä, muista se ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kauniista, mieltä lämmittävistä sanoistasi!❤

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)