Kunniaan liittyvä väkivalta Suomessa

-
Aloitan tämän tekstin myötä blogissani uuden postauskategorian nimeltään "Yhteiskunta & Psykologia". Postauskategoria kerää alleen myös kaikki aiemmin julkaisemani, aiheita käsittelevät tekstit. Löydät postaukset kätevästi kirjoittamalla "Yhteiskunta & Psykologia" blogin "SEARCH" kenttään. Toivon, että uusi kategoria helpottaa mieluisten tekstien löytämistä blogistani teille, jotka ette ole kiinnostunteita yksinomaan muotipostauksista.

Pääsin keskiviikkona osallistumaan Ihmisoikeusliiton järjestämään tilaisuuteen, jossa keskusteltiin kunniaan liittyvän väkivallan vastaisesta työstä. Kansanvälistä oikeutta opiskelevana henkilönä, tuntui hienolta saada istua samassa pöydässä ammattilaisten kanssa ja opin valtavasti uutta. Koska aihe tuntuu ajankohtaiselta ja tärkeältä, haluan jakaa myös 
teidän kanssanne sen, mitä opin. Postauksen lopulta löytyy tietoa siitä keneltä saa apua, jos joutuu kunniaan liittyvän väkivallan kohteeksi.

Niin sanotulla kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan ihmisoikeuksia loukkaavia ja/tai rikkovia tekoja, joita perustellaan perinteillä. Tämä haitallinen perinne, joka pääasiassa kohdistuu tyttöihin ja naisiin, esiintyy monilla alueilla niin kristittyjen, hindujen, muslimien kuin muihinkin uskonkuntiin kuuluvien ihmisten parissa. Merkittävä erottava tekijä kunniaan liittyvässä väkivallassa on yhteisöllisyys, on tyypillistä että väkivaltaa suunnittelee tai toteuttaa useampi henkilö.

"Perheen kunnian suojelemiseksi erityisesti tyttöjen ja naisten elämää kontrolloidaan esimerkiksi rajoittamalla heidän liikkumistaan, sosiaalisia suhteitaan ja pukeutumistaan. Heitän saatetaan myös painostaa tai uhkailla. Joskus konflikti kärjistyy vakavammaksi väkivallaksi, kuten pahoinpitelyksi tai äärimmäisessä tapauksessa jopa murhaksi. Kunniaan liittyväksi väkivallaksi määritellään myös avioliittoon pakottaminen eli nk. pakkoavioliitot. Kunniaan liittyvän logiikan mukaan yhteisöllisiä sääntöjä uhmanneen rankaisulla pyritään palauttamaan perheen kunnia" (ibid.).

Monien tutkijoiden, muun muassa Aisha Gill:n (2014, s.194) mielestä, kulttuuriin, kunniaan, väkivaltaan ja yhteisöön liittyvää määritelmää, pitäisi tarkastella nykyistä moniulotteisemmin ja tarkemmin. Jos kunniaan liittyvä väkivalta määritellään "haitalliseksi 
kulttuuriseksi perinteeksi" herättää se herkästi mielleyhtymän, että maahan muuttaneiden henkilöiden sosioekonomisia arvoja ja perinteitä pitäisi "modernisoida". Tämä ajattelutapa luo yksinkertaistavaa vastakkainasettelua vastaanottavan maan ja lähtömaan kulttuurien välille. Kunniakäsityksiin liittyvien konfliktien määrittely "haitalliseksi perinteeksi" ei myöskään riitä kuvaamaan ongelman olemassaoloa suomalaisessa kulttuurissa, se luo sen sijaan käsityksen siitä, että ongelma on "muiden" eikä "meidän" yhteiskunnassamme (Hansen, Sams, Jäppinen, Latvala 2016, s. 15).

Kuva, kuva 


"Kunniaan liittyvä väkivalta on osa laajempaa sukupuolistunutta väkivaltaa" (Hansen & Co 2016, s.16 ) ja siksi naisiin kohdistuvaa syrjintää.

Kun tavoitteena on ratkaisujen löytäminen, tyttöjen ja naisten oikeuksien kunnioittaminen ja olosuhteiden parantaminen, ei toisten kulttuurien sormella osoittaminen välttämättä auta. On tärkeää muistaa, ettei ole olemassa "parempia" ja "huonompia" kulttuureja. Ihmiset ovat kultuuritaustastaan huolimatta hyvin samanlaisia, meille kaikille perhe, koti, turvallisuus ja kunnia ovat tärkeitä asioita. Tietoisuuden lisääminen ja dialogi ovat avainasemassa naisten ja tyttöjen aseman vahvistamisessa ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä.

Ihmisoikeusliiton keskustelutilaisuudessa tuotiin esiin, kuinka tärkeää eteenkin poliisityössä on yrittää ymmärtää niin sanotun kunniaan liittyvän rikoksen tehnyttä henkilöä. Valta-aseman (väärin)käyttäminen toisen alistamiseen ja tuomitsemiseen, ei tuo toivottua lopputulosta. Ymmärtämisen ja hyväksymisen välillä on kuitenkin merkittävä ero, eikä ihmisoikeuksien vastaista käytöstä, kuten väkivallan harjoittamista tai uhkailua, tulisi hyväksyä koskaan.

Suomessa niin sanottuja kunniaan liittyvien väkivaltarikosten käsittelyä vaikeuttaa muun muassa lainsäädännölliset puutteet, sekä uhrin suuri vastuu oikeusprosessissa. Uhri kantaa Suomessa koko prosessin ajan merkittävän vastuun, hänen täytyy itse hakeutua poliisin puheille, antaa lausunto ja sen jälkeen vielä vaatia tuomiota rikoksen tekijöille.

Uhrin näkökulmasta tämä on hyvin valitettavaa, sillä kynnys hakeutua virkavallan puheille on korkea ja jo poliisin kanssa puhuminen, on usein perheen silmissä häpeällistä. Paljon ehtii myös tapahtua uhrin lausunnonannon ja mahdollisen oikeudenkäynnin välillä. Jos perheen painostus on tarpeeksi suuri, saattaa uhri perua lausuntonsa. Tällöin poliisin kädet ovat usein sidotut ja tapauksen käsittely loppuu kuin seinään.

Tässä tilanteessa tukiverkoston rakentamisesta voisi olla hyötyä. Käytännössä poliisi pystyisi siis tarpeen vaatiessa myös hyödyntämään muita uhrin läheisyydessä olevia kontakteja, kuten kavereiden, opettajien ja lääkärin lausuntoja. Tällöin tapauksen käsittely voisi jatkua tukiverkoston avulla myös silloin, kun uhri peruu rikosilmoituksensa. Rikosten tutkimista helpottaisi myös, että Suomessa asuvat, maassamme olevat kansalais vähemmistöt, olisivat paremmin edustettuina poliisivoimissa.
Poliisi hyötyisi myös konsultaatiojärjestelmästä, minkä avulla ammattilaiset voisivat pyytää apua ns. kunniaan liittyvään väkivaltaan perehtyneiltä kollegoilta (ihmisoikeusliitto.fi, 26.11.2016).



Kuva, kuva

Naisiin kohdistuva väkivalta ei suinkaan ole Suomessa tuntematon ilmiö. Kotimaisista väkivaltarikoksista keskustelu sukupuoliaspektista käsin, on kuitenkin meille vaikeaa ja vastustelua herättävää. Sen sijaan maahanmuuttajien kohtaamasta väkivallasta puhuttaessa, nostetaan helposti esiin sukupuolien väliset valtaerot ja naisten alistettu asema.

EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 toteuttamassa, laajassa kyselytutkimuksessa, Suomi osoittautui EU:n toiseksi väkivaltaisimmaksi maaksi naisille. Tämän lisäksi Suomi on saanut toistuvasti moitteita kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä siitä, ettei naisiin kohdistuvaan väkivallan kitkemiseen, olla tartuttu tarpeeksi määrätietoisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta tapahtuu useimmiten parisuhteessa tai perheen sisällä, jolloin tekijänä on usein oma puoliso.

Niin sanottu kunniaan liittyvä väkivalta on ihmisoikeusloukkaus. Se loukkaa muun muassa henkilön oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta mennä tai olla menemättä naimisiin, sekä henkilön oikeutta valita itse puolisonsa. Koska kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyy usein tyttöjen kohdalla koulutuksen rajoittamisena, vaarantaa se myös henkilön oikeuden koulutukseen. Suomessa vuonna 2015 voimaan tulleessa Istanbul sopimuksessa on erillinen maininta kunniaan liittyvästä väkivallasta. Sopimuksessa alleviivataan ettei perinne tai "kulttuuri" koskaan oikeuta väkivaltaa.


Keneltä saa apua, jos joutuu kunniaan liittyvän väkivallan kohteeksi?



- Poliisilta:, rikoksen tapahduttua on tärkeä tehdä rikosilmoitus poliisille. Poliisilla on myös velvollisuus ennaltaehkäistä rikoksia (puhelin: 112).
Sosiaali- ja terveysviranomaisilta, tarvittaessa myös turvakodista voi saada suojaa (puhelin: 09 310 5015)
Kalliolan Nuorten Sopu-hanke tekee työtä erityisesti nuoren ja perheiden kanssa kunniaan liittyvissä kysymyksissä pääkaupunkiseudulla.
Monika-Naiset liitto on erikoistunut työhön väkivaltaa kokeneiden maahan muuttaneiden naisten parissa ja ylläpitää myös turvakotia (auttava puhelin 09 692 2304, klo: 09-16.00).
- Jos olet alaikäinen voit yllämainittujen tahojen lisäksi, olla yhteydessä koulukuraattoriin, opettajaasi tai kotipaikkakuntasi lastensuojeluviranomaisiin.

Herättääkö teksti jotain ajatuksia sinussa?
Mitä mieltä olet uudesta postauskategoriasta?


x: Nessa



2 kommenttia

  1. Haluan oikaista hieman tekstiäsi.:)
    Suomessa syyttäjällä on ensisijainen syyteoikeus ja asianomistajalla vasta toissijainen (jos syyttäjä päättää jättää syyttämättä asianomistaja voi nosta sen jälkeen vasta syytteen), onneksi näin.

    Tämä tarkoittaa että lähes kaikissa rikoksissa syyttäjä ajaa asiaa myös ilman että asianomistajan suostumusta. Jos esim. rikosilmoitus on tehty ja todettu että suurella todennäköisyydellä on pahoinpitely tms. tapahtunut niin silloin vaikka asianomistaja peruisi rikosilmoituksen se etenee syyttäjälle ja asianomistajaa kuullaan vaikka sitten todistajana oikeudessa jos hänellä ei ole vaatimuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi! Kommentisi on arvokas lisä yllä olevaan aiheeseen. Tarkoituksenani ei varsinaisesti ollut ottaa tekstissä kantaa siihen, kenen piiriin syyttäminen kuuluu kunniaan liittyvissä oikeustapauksissa, vaan pikemminkin tuoda esiin prosessin eri vaiheissa esiintyviä haasteita.

      Kunniaan liittyvällä väkivallalla ei ole omaa rikosnimikettä rikoslaissa, joten siihen pätee samat lait kuin väkivaltaan ylipäätään. Myöskään pakkoavioliittoa ei ole Suomessa kriminalisoitu, joskin siihen voidaan soveltaa esimerkiksi laitonta uhkausta tai pakottamista käsitteleviä kohtia. Nämä ovat asianomistajanrikoksia.

      Tilaisuudessa tuotiin esiin, että Suomen rikosoikeudellinen järjestelmä soveltuu huonosti kunniaan liittyvään väkivaltaan, mikä tekee sekä tutkimisesta, että rankaisemisesta haastavaa.

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)