Erityisherkkyyden hyvät puolet

-
Aikaisempiin erityisherkkyyttä käsitteleviin postauksiini pääset alla olevista linkeistä:

Minkälaista elämä on erityisherkkänä?
12 elämänohjetta erityisherkälle

Elämä ja tunne- ja astiherkkänä henkilönä ei aina ole helppoa yhteiskunnassa, jossa tunnutaan arvostavan suorastaan herkkyyden vastakohtaisia piirteitä. Tasapainoilen jaksamiseni kanssa säännöllisin väliajoin, mutta kuten olen aiemmin tuonut ensin, koen herkkyyden lahjana ja voimavarana, josta voi olla paljonkin hyötyä elämässä. Jotta herkkyydestä saisi kaiken hyödyn irti, on ensin kuitenkin tärkeä oppia kuuntelemaan omaa mieltään ja kehoaan, sekä oppia kunnioittamaan niiden lähettämiä viestejä.

Päätin palata erityisherkkyyttä käsittelevän aiheeseen, sillä ostin pari viikkoa sitten Elaine N. Aron kirjoittaman kirjan nimeltään Erityisherkkä ihminen (linkki). Olen ehtinyt lukemaan vasta puolet kirjan materiaalista, mutta teksti on herättänyt paljon ajatuksia ja uudenlaista ymmärrystä kehoani ja mieltäni kohtaan. Yhden kirjan perusteella ei tietenkään kannata muodostaa mitään lopullisia mielipiteitä, mutta samaistun hämmentävän hyvin niihin asioihin, joita materiaalissa käsitellään.

Pyrin ajattelemaan kriittisesti ja haluan aina uusia asioita lukiessani, kuulla aihetta käsittelevistä tutkimuksista ja niiden perusteella miettiä, uskonko teoriaan vai en. Alan itse pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että erityisherkän hermojärjestelmän omaavia ihmisiä on olemassa, samalla kuitenkin tiedostan, että ruudun toisella puolella istuu myös toisinajattelijoita. Mielestäni olisikin hienoa, jos voisimme jatkaa keskustelua erityisherkkyydestä kommenttikentässä!

Tämän postauksen tarkoituksena on esitellä muutama hyvä asia, jota erityisherkkyys tuo mukanaan. Tekstin lähteenä käytän aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimukseen ja auttamiseen erikoistuneen, psykologian tohtori Elaine N. Aronin kirjaa Erityisherkkä ihminen.


Masennus ja ahdistus on tyypillistä erityisherkälle ihmiselle, ja oireilla on hyvätkin puolensa.

Aron esittelee kirjassaan Stephen Suomin tutkimuksen, jossa on seurattu reesusapinoita, joilla on syntymästään "hermostuneisuudeksi" kutsuttu piirre. Hermostuneisuus ilmenee apinoissa siten, että stressaavissa oloissa varttuminen vaikuttaa niihin tavanomaista voimakkaammin. Nämä apinat reagoivat muita apinoita herkemmin stressiin ja vaikuttavat masentuneemmilta ja ahdistuneemmilta.

Tutkimuksessa havaittiin, että apinoiden aivoissa on masentuneiden ihmisten tapaan vähemmän serotoniinia. Kun aivoissa on liian vähän serotoniinia, on tilaa tapana hoitaa masennuslääkkeillä. Aivot käyttävät serotoniinia tiedon kuljettamiseen vähintään seitsemästätoista eri paikasta (Aron 2016, s.12).

Herkillä apinoilla on tutkimuksen mukaan geneettinen muunnos, joka aiheuttaa serotoniinin yleistä alhaisuutta ja stressi laskee sen tasoa entisestään. Herkillä ihmisillä on sama geneettinen ero (ibid.).

Stressi, ahdistus ja masennus koetaan (mielestäni hyvästä syystä) usein yksinomaan huonona asiana, mutta niistä on evoluution näkökulmasta ollut myös hyötyä. Herkät reesusapinat ovat esimerkiksi hyvin sopeutumiskysyisiä ja seurallisia stressista huolimatta.
Evoluutioperspektiivistä voi päätellä että laumassa, herkistä yksilöistä on ollut hyötyä, sillä he ovat havainneet nopeammin vivahteita ympäristössään, ja tätä kautta huomanneet mitä ruokia voi syödä, sekä reagoineet nopeammin vaaratilanteisiin.

Tanskassa, Cecile Licht & Co. tekemän tutkimuksen mukaan, masennuksen mukanaan tuomasta matalasta serotoniinin tasosta voi olla hyötyä vielä tänäkin päivänä.

"Uusi tutkimus havainnollistaa, että matalaa serotoniinitasoa aiheuttavalla geneettisellä muunnoksella on myös etuja, kuten entistä parempi opitun materiaalin muistaminen, päätöksenteko ja yleisesti parempi psyykkinen toiminta. Lisäksi tälläinen ihminen saa myönteisistä elämänkokemuksista jopa enemmän positiivista mielenterveyttä kuin muut" (Aron 2016, s.13).

Suomin tekemän tutkimustuloksen mukaan, taitavien emojen kasvattamat herkät reesusapinat, osoittivat kehityksellistä varhaiskypsyyttä ja stressinsietokykyä ja niistä tuli sosiaalisten ryhmien johtajia. Myös ihmisillä tehdyn tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä ympäristön vaikutukselle.

Haluan tuoda esiin, etten jaa näitä tutkimustuloksia sen takia, että haluaisin väheksyä masennuksen ja ahdistuksen tuomaa, pahaa oloa millään tapaa. Itse koen yllämainitut tutkimukset kuitenkin kannustavina ja motivoivina, tuntuu hyvältä että näinkin vaikeista tunteista ja olotiloista voi olla tietyissä tilanteissa hyötyä.


Postauksen kuvat: Lupine Photoart

Herkkyys auttaa tekemään hyviä päätöksiä

Koska herkän ihmisen hermojärjestelmä tiedostaa jokaisen ympäristössä tapahtuvan pikkuasian, on tyypillistä että hän väsyy valtaväestöä nopeammin. Väsymistä nopeuttaa se, jos tilanne on monitahoinen (siinä on paljon muistettavaa), intensiivinen (äänekäs, sekava jne.) tai liian pitkäkestoinen. Muut ihmiset eivät väsy yhtä nopeasti, koska he eivät tiedosta kaikkia tai välttämättä lainkaan samoja asioita, kuin erityisherkkä henkilö (Aron 2016, s.20).

Kun esimeriksi ei-herkkä lapsi astuu aamulla luokkahuoneeseen, näkee hän luultavasti saman luokkahuoneen, opettajan ja lapset kuin edellisenä päivänä. Hän juoksee leikkimään. Erityisherkkä lapsi saattaa sen sijaan kiinnittää huomiota siihen, että opettaja on huonolla tuulella, yksi lapsista näyttää vihaiselta ja nurkassa on laukkuja, joita ei ollut aiemmin. Tämä saa herkän lapsen epäröimään ja päättämään, että on syytä varovaisuuteen (Aron 2016, s. 57).

Alttius stressaantua ja kuormittua valtaväestöä nopeammin, on monessa suhteessa ikävä asia, mutta herkistä aisteista on myös hyötyä arjessa ja työelämässä.

Erityisherkille henkilöille on esimerkiksi tyypillistä, että he käsittelevät tietoa tavanomaista enemmän, joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla. Tiedon käsittelyn yhteydessä he liittävät havaintonsa, tai vertaavat sitä, menneisiin kokemuksiin ja muihin samankaltaisiin asioihin.

Bianca Acevedon kolleegoineen tekemä tutkimus on osoittanut, että erityisherkillä aivot aktivoituvat tavanomaista enemmän alueilla, jotka yhdistävät sisäisten tilojen ja tunteiden, ruumiin asentojen ja ulkoisten tapahtumien hetkelliset tiedot. Tämän seurauksena ihminen tiedostaa paremmin, mitä tapahtuu hänen sisällään ja hänen ulkopuolellaan (Aron 2016, s. 20).

Erityisherkillä ihmisillä on usein hyvä intuitio, sillä herkkä hermojärjestelmä kerää ympäristöstä myös paljon sellaista tietoa, joka ei päädy tietoisuuteemme.

"Vivahteiden parempi tiedostaminen tekee erityisherkästä tavallisesti intuitiivisemman, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hän poimii tietoja ja käsittelee niitä osittain tai kokonaan tiedostamattomasti. Lopputulos on, että eritysiherkkä usein "vain tietää" ymmärtämättä itsekään miten. Lisäksi syvällisempi vivahteiden käsittely saa ihmisen pohtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta enemmän. Hän "vain tietää", miten asiat ovat päätyneet nykyiseen pisteeseen tai miten ne voisivat olla tulevaisuudessa. Puhutaan kuudennesta aistista. Kuudes asti voi erehtyä yhtälailla kuin silmät ja korvat, mutta se osuu oikeaan sen verran usein, että erityisherkillä on taipumus olla visionäärejä, intuitiivisia taiteilijoita tai keksijöitä, kuten myös tavanomaista tunnollisempia, varovaisempia tai viisaampia ihmisiä " (Aron 2016, s.37).

Erityisherkkien ihmisten syvällistä tiedonkäsittelyä on tutkinut myös Jadzia Jagiellowiczin. Jagiellowiczin tutkimuksessa seurattiin herkkien ja ei-herkkien aivojen aktivoitumista erilaisten hahmottamista vaativien tehtävien aikaan. Tutkimuksessa havaittiin, että erityisherkät käyttävät enemmän tiedon syvällisempään käsittelyyn liittyviä aivojen osia, kuin ei-herkät koehenkilöt. Ero oli havaittavissa erityisesti niissä tehtävissä, joihin kuuluu vivahteiden huomaamista (Aron 2016, s.20)

Toisessa tutkimuksessa, jossa vertailtiin herkkiä ja muita ihmisiä, koehenkilöille annettiin hahmottamistehtäviä, jotka olivat kulttuurisidonnaisia ja joiden tiedettiin olevan muutenkin hankalia siitä syystä, että ne vaativat suurempaa aivojen aktivoituimista ja enemmän ponnistelua. Tehtävien tekeminen osoittautui tavanomaista hankalammaksi ei-herkille koehenkilöille, mutta erityisherkkien aivoilla ei kulttuuri taustasta riippumatta tuntunut esiintyvän samanlaista vaikeutta. Tutkimuksen johtopäätökseksi vedettiin, että erityisherkän hermojärjestelmän omaavalle henkilölle tuntui olevan luonnollista tarkastella sitä, miten asiat todellisuudessa ovat, ja ohittaa kulttuuriset odotukset (ibid.)

Tiivistetysti voisi sanoa ylläolevien tutkimusten osoittavan, että erityisherkän hermojärjestelmän omaava henkilö, käsittelee tietoa perusteellisemmin, syvällisemmin ja neutraalimmin ilman kulttuurisidonnaisia odotuksia, kuin ei-herkät koehenkilöt.


Herkkyys ja empatiakyky

Eräässä Bianca Acevedon teettämässä tutkimuksessa herkät ja ei-herkät koehenkilöt saivat katsoa kuvia, joista näkyi onnellisuutta, surua ja neutraaleja tunteita ja joissa oli sekä vieraita ihmisiä, että heidän rakkaimpiaan. Aina kun kuvassa oli tunnetta, herkillä ihmisillä havaittiin aktiivisuuden lisääntymistä aivosaaressa, mutta myös niin kutsutussa peilisolujärjestelmässä (peilisolujärjestelmä herättää katsojassa samantyylisiä tunteita, kuin mitä tarkkailtava henkilö kokee (lähde)). Aktiivisuus lisääntyi varsinkin silloin, kun he katsoivat rakkaiden ihmisten onnellisia kuvia (Aron 2016, s. 17).

Peilisolujärjestelmä on erityisen aktiivinen herkillä ihmisillä ja sen tarkoituksena on auttaa ihmistä oppimaan jäljittelemällä. Yhteistyössä aivojen muiden osa-alueiden kanssa, järjestelmä auttaa myös vaistoamaan muiden tarkoitusperän ja sen, miltä muista tuntuu - siksi se on pitkälti vastuussa ihmiselle tyypillisestä empatiakyvystä. Järjestelmän avulla ihmsellä ei pelkästään ole ajatusta siitä, mitä toinen tuntee, vaan hän tosiaan tuntee saman jollain tasolla (ibid.).

On olemassa yleinen harhaluulo, jonka mukaan tunteet saavat ihmisen ajattelemaan epäjohdonmukaisesti. Aron tuo kuitenkin kirjassaan esiin, hiljattain tehdyn tieteellisten tutkimuksen osoittavan, että asia on suorastaan toisinpäin. Mitä enemmän ihminen on poissa tolaltaan, sitä enemmän hän asiaa vatvoo ja sitä paremmin hän pystyy välttämään virheen seuraavalla kerralla. Mitä enemmän ihminen iloitsee onnistumisestaan, sitä enemmän hän puhuu siitä ja ajattelee tapahtumaa, jolloin on todennäköisempää, että sen toistaminen onnistuu. Tunteet auttavat toisin sanoen ihmisiä ajattelemaan selkeästi ja oppimaan asioita (Aron 2016, 17f).


Olen tässä postauksessa esitellyt kolme erityisherkkyyteen liittyvää hyvää puolta, käyttäen lähteenä Elaine N. Aronin kirjaa Erityisherkkä ihminen. Halusin jakaa blogissani tekstin erityisherkkyyden hyvistä puolista, sillä vaikka mediassa puhutaankin erityisherkkyydestä kokoajan enemmän, ovat aiheet mielestäni harmillisen usein keskittyneitä piirteen mukanaan tuomiin huonoihin puoliin, kuten henkilön tavanomaista matalampaan stressikykyyn, neuroottisuuteen ja taipumukeen kuormittua valtaväestöä herkemmin.

Herkkyys ei ole sairaus, joka estää henkilöä selviytymästä normaalisti yhteiskunnassa. Herkkyys ei myöskään ole mikään uusi piirre, herkkyyttä on aina ollut olemassa. Tällä hetkellä arvioidaan, että 15-20% väestöstä on piirteeltään herkkiä, tämä on mielestäni hyvä asia, sillä meitä herkkiäkin tarvitaan hyvän yhteiskunnan luomiseen.


I love me-messuilla järjestetään sunnuntaina 23.10 kello: 11.00 erityisherkkyyttä ja hyvinvointia käsittelevä luento. Teille luennosta ja/tai kyseisistä messuista kiinnostuneille tiedoksi, että julkaisen huomenna blogissani arvonnan, jossa yksi henkilö saa itselleen ja kaverilleen liput messuille!


Herättikö teksti Sinussa jotain ajatuksia?

x: Nessa

12 kommenttia

  1. On varmasti hyvä, että erityisherkät lisäävät itsetuntemustaan, se varmaan helpottaa arjessa selviytymistäkin :) Tiedätkö muuten, onko tuohon olemassa jotain lääkitystä? Mitenköhän esim SSRI toimisi tuossa tilanteessa... Evoluutio kun ei ole pysynyt yhteiskunnan kehityksen perässä, niin mietin, että mitenköhän saataisiin erityisherkät parhaiten sopeutumaan nykymaailmaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sara! :) Kirjassa käsitellään myös lääkitysasioita, mutta kirjailija vaikuttaisi pitävän herkän ihmisen elämänhallintakykyjä avainasemassa jaksamisen suhteen. Materiaalissa mainitaan muun muassa, että rutiinit ja riittävä lepo/uni ovat erityisherkälle tärkeitä.

      Aronin mukaan herkän ihmisen tulisi oppia kuuntelemaan omaa henkistä ja fyyisistä jaksamistaan ja levätä silloin, kun siihen on tarve. Samalla itsensä haastaminen arjen vaikealta tuntuvissa tilanteissa on myös tärkeää, sillä mitä enemmän arkea lähtee rajaamaan pelon tai ahdistuksen takia, sitä pelottavammaksi kaikki muuttuu. Jos erityisherkkä henkilö on lapsi, painotettiin turvallisen aikuisen merkitystä, sitä että on joku, joka kannustaa lasta kohtaamaan pelkoja ja luo tälle onnistumisen kokemuksia.

      Poista
  2. Kiitos näistä ajatuksista! Oli kiva saada hieman pohjaa mistä tämä herkkyys johtuu... Pidän herkkyyttä myös voimavarana vaikka välillä tuntuu sen vain häiritsevän elämää ja väsyttävän tosi paljon. Herkkyyden kanssa täytyy oppia elämään ja huomioida se tarpeeksi hyvin. Täytyy kuunnella kehoa, jos se käskee hiljentämään, niin täytyy hiljentää... ;) Tämä kaikki vaatii ponnisteluja, mutta pikkuhiljaa ❤

    -Vilhelmiina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vilhelmiina, kiva kun kommentoit!
      Näinhän se on, että lepo on tosi tärkeä osa arkea. Tunnistan myös itsessäni sen, kun sanot että herkkyys tuntuu välillä häiritsevän elämää ja sen takia koen ainakin itse, että kropan ja mielen väsymyksen merkkejä voi olla vaikea kuunnella. Tässä tulee taas esiin se ristiriita, kun tunnollisena ja kilttinä ihmisenä haluaisi vain suorittaa ja olla hyödyllinen.

      Poista
  3. Mukava kirjoitus! Olen ollut aikeissa hankkia E. N. Aronin kirjan luettavaksi jo vaikka miten pitkään, mutta en ole ennättänyt. Kallonkutistajani ovat suositelleet sitä, sillä kamppailen juuri näiden erityisherkkyyden aiheuttamien ylikuormittumisvaikeuksien kanssa ja minun olisi hyvä lukea aiheesta, jotta osaisin pitää itsestäni paremmin huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä aiheeseen perehtymistä, olen ainakin itse saanut sitä kautta enemmän ymmärrystä omia tunteita ja ajatuksiani kohtaan. Ikävä kuulla, että kamppailet ylikuormittumisvaikeuksien kanssa, toivon että tilanteesi helpottaa pian!

      Poista
  4. Tää oli kyllä mielenkiintoista luettavaa! Ehkä tuon kirjankin voisi lukea joskus :) Kaikki tällaiset kiinnostaa kyllä tosi paljon vielä kun tässäkin on sellaista oikeaa "pohjaa" väheksymättä yhtään mielipide- tai fiiliskirjoitteluja, mutta onhan se vaan eri asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla että teksti tuntui mielenkiintoiselta! :) Mietin itseasiassa postausta kirjoittaessani, että se saattaa tuntua jonkun mielestä tylsälta juuri siitä syystä, että se on niin teoriapohjainen. Kiva että sinun kohdallasi kävi toisinpäin!

      Poista
  5. oli kyllä todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus ja tuon kirjan haluan kyllä itekkin lukeaa. Just itsekkin kirjoittelin samasta aiheesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riikka, tosi kiva kuulla että pidit tekstistä! Hienoa että myös sinä olet kirjoittanut erityisherkkyydestä, on hieno tunne kun oppii tuntemaan ja ymmärtämään itseään paremmin.:)

      Poista
  6. Kirjoitan herkkyyden hyvistä puolista esseetä äidinkielen tunnilla, joten tästä tekstistä oli paljon apua. Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Fiona, ihana kuulla! Rentouttavaa viikonloppua! <3

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)