Kehon koosta

-
Mielestäni oman kehon hyväksymisen tärkeyttä ollaan tuotu viime aikoina esiin siinä mittakaavassa, että siihen kannustavat lauseet, ovat menettäneet uskottavuuttaan. Koen lauseiden merkityksen vähentyneen, sillä oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on, puhutaan kokoajan ilman, että kauneusihanteissa tapahtuu mitään todellista muutosta. Uskon, että todella moni taistelee ulkonäköönsä liittyvän ahdistuksen kanssa mutta salaa sen, sillä enää ei ole trendikästä puhua siitä ääneen.

Minulle kehoon liittyvä ahdistus on tuttu tunne, olen jo ensimmäisellä luokalla ilmoittanut ystäväni syntymäpäiväjuhlissa, etten voi syödä kakkua sillä se lihottaa. Pystyn siis valehtelematta sanomaan, että olen tuntenut tyytymättömyyttä kehoani kohtaan ja pelännyt lihomista, lähes koko elämäni ajan. Pelosta ja ahdistuksesta huolimatta, olen läpi elämäni ollut urhelullinen ja alipainoinen.

Koen siis olevani melko uskottava kun sanon, etteivät ne ahdistuksen ja vihan tunteet, jotka kohdistamme kehoamme kohtaan, liity läheskään aina siihen minkä kokoisia olemme.

Kyse on pikemminkin siitä, jos rakastat ja arvostat itseäsi tarpeeksi, antaaksesi itsesi elää onnellista ja tasapainoista elämää.


Tämän hetkisessä yhteiskunnassa, on helppoa tuntea itsensä voimattomaksi monen asian edessä, sillä joudumme jatkuvasti suorittamaan ja kilpailemaan toistemme kanssa. Jos itsestä tuntuu, ettei oman elämänsä kulkuun pysty vaikuttamaan siinä mittakaavassa missä haluaisi, on helppoa lähteä arvostelemaan ja kontrolloimaan sitä, mistä ei kukaan muu voi määrätä - nimittäin omaa kehoaan.


Kuva: Iiro Rautiainen

Omaa henkistä pahoinvointia ja negativisia tunteita, voi yrittää hallita ja tukahduttaa sekä ylensyönnillä, syömättömyydellä, että yltiöterveellisellä ruokavaliolla ja treenillä. Syömättömyyttä kokeilleena uskon, että ratkaisevaa elämänlaadun kannalta on se, että oppii pitämään itsestään ja oppii sallimaan itselleen myös hyviä asioita.

Olen itse kokenut hyödyllisenä pysähtyä hetkeksi tunnustelemaan yleistä vointiani niinä hetkinä, kun keho ahdistaa tai minulle tulee kohtuuttoman paha mieli siitä, etten ole treenannut muutamaan päivään.

Kysyn itseltäni yleensä seuraavat kysymykset:
Olenko antanut itseni levätä tarpeeksi? Onko minulla tällä hetkellä liikaa tekemistä jaksamiseeni nähden? Onko edellisestä ateriastani kulunut turhan pitkä aika? Olenko antanut ihmisten kohdella minua huonosti?


Meille opetetaan pienestä pitäen, ettei toisia saa kiusata henkisesti tai fyysisesti. Turhan usein me kuitenkin kohtelemme itseämme huonommin, kuin ikinä voisimme edes kuvitella kohtelevamme ketään toista. Keho on siinä mielessä kiltti, että se antaa paljon kaltoinkohtelua anteeksi ja korjaa suuriakin siihen kohdistuneita vaurioita silloin, kun se saa siihen mahdollisuuden. Mielestäni olisi kuitenkin hienoa, jos oppisimme käsittelemään arjessa syntyvää stressiä muilla keinoin, kuin kehomme kokoa hallitsemmalla.

Herättikö teksti jotain ajatuksia teissä?

P.S. Auta minua kehittymään bloggaaja ja käy täällä kommentoimassa, minkä tyylisiä postauksia tykkäät lukea blogissani. Halutessasi voit myös esittää minulle kysymyksiä! Osallistuneiden kesken arvon reilu 70€ arvoisen kauneustuotepaketin.

x: Nessa

15 kommenttia

  1. Speciellt som kvinna får man lära sej ända sen liten att utseende är allt för flickor. Du duger inte som kvinna om du inte behagar andra, du ska vara smal, snygg, fräsch, ohårig, omtänksam och alltid sätta andra i fokus. Du ska som kvinna alltid sköta ditt yttre med gud förbjude att du pratar om att du gör det. Man lär ser att yttre är allt men sen skammas man för att man glr det. Damned if you do, damned if you don't. Vi lär oss som små så sant att inte vara elaka mot varandra men enligt mej är det väldigt motsägelsefullt. Vuxna säger åt barn att vara snälla mot andra och sej själva, men själva pratar dom öppet illa om andra och inför barnen, utan att dom tänker på det. Pratar huruvida andra har blivit tjocka, gått ner i vikt ser gammla ut osvosv i all oändlighet. Såklart barn gör som vi gör och inte som vi säger. Sen bildbombas vi konstant av reklam och media av speciellt hur en kvinna ska se ut. Helajävla tiden. Vårt livsutrymme begränsas något omåttligt.
    Sen så ska vi alltid uponå vissa milstolpar, utbildning, partner, gifta sej, skaffa barn, karriär, hus, och hela faderullan. Gör man ibt det är man misslyckad. Jag tror inte heller det gått en enda dag i mitt liv eller senaste 10-15 åren där jag inte tänkt på att hur tjock jag är, eller ful eller tråkigt. Lite har det börjat släppa sen jag fick barn och jag börjat se på livet på ett helt annat sätt. Men det är nu oxo som jag oxo börjat må mest dåligt eller mest för att jag nu inser orättvisorna i världen och hur liten man e i världen.
    Jag håller med dej i mycket. Du skriver bra och kloka saker, fortsätt så! Gärna din syn på samhällets uppbyggnad kring könsnormer om du har sådana?
    Kramar
    /Veronica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Visa ord Veronica, jag håller med dig om det som du säger! Man måste vara väldigt stark i sig själv för att känna att man duger i dagens samhälle, där det känns som om median konstant talar om för oss att vi inte gör det.
      Visst är det också så som du säger att barnen lär sig av det exempel, som de vuxna visar. Om föräldrarna är milda och accepterande mot sig själva och mot andra människor i sin omgivning, lär sig barnet att det är så som man skall förhålla sig till sig själv och andra. Ett barn vet t.ex. inte att det kan anses vara fult att vara rund, det e något som omgivningen lär dem.
      Jag tror vidare att det kan vara svårt att hela tiden komma ihåg, hur känsliga barn är för intryck både på gott och ont.

      Poista
    2. Tack annars för ditt förslag av blogginlägg. Jag skriver gärna även om mina åsikter gällande könsnormerna i Finland! :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Kuva on myös kaunis. :)

    "Uskon, että todella moni taistelee ulkonäköönsä liittyvän ahdistuksen kanssa mutta salaa sen, sillä enää ei ole trendikästä puhua siitä ääneen" laittoi ajattelemaan sitä, miten moni tuttuni on salaa kertonut, ettei joidenkin ihmisten kuullen tai tietyissä piireissä uskalla enää ollenkaan edes tunnustaa olevansa ahdistunut tai vähääkään epävarma omasta kehostaan, vaikka ihan oikeasti olisikin, koska sen sanomisella saisi aikaan kauhean paskamyrskyn. Vastassa olisi roppakaupalla "sä oot ihan paska, ku sanot noin, ei itteään saa hävetä" ja "tiiäksä et sun pitäis korjata asenteitas, ei ulkonäköäs" -kommentteja, joiden keskellä tulee kurja olo ja ahdistus ja epävarmuus vain kasvavat. Yritä siinä sitten kehittää omaa asennetta parempaan suuntaan, kun meininki on näinkin kannustava. Vaikka nämä kommentoijat ovat hyvällä asialla, he tuovat sen esiin todella kehnosti. :D

    Blogisi vaikuttaa mukavalta. Jäänpä seurailemaan. :)

    Terkuin,
    Varpuslintu
    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa ikävältä, että tuttusi joutuvat kantamaan epävarmuutta sisällään sen sijaan, että saisivat tukea ja kannustusta ystäviltään. Onneksi heillä on sinut! Jokainen meistä käy varmasti jossain vaiheessa elämäänsä läpi sellaisen jakson, jolloin epäilee riittävyyttään. Itse ajattelen sinun laillasi, että lämpimän kannustavat lauseet auttavat ihmistä pääsemään eroon epävarmuudestaan huomattavasti paremmin, kuin toisen asenteiden haukkuminen ja syyllistäminen.

      Ihana kuulla, että blogini vaikuttaa sinusta mukavalta. Täytyykin käydä myös tutustumassa sinun teksteihisi! :)

      Poista
  3. En sano muuta kuin Kiitos tästä tekstistä! ❤

    -Vilhelmiina

    VastaaPoista
  4. erittäin hyvä teksti ja todellakin herätti ajatuksia! Mä löydän sun ajatuksista paljon samaa kuin itsestäni. Silti paljon erilaista. Olen aina tuntenut epävarmuutta ja ahdistusta omaa kehoa ja painoa kohtaan. se on ollut mulle teini-ikäisestä asti jatkuvaa taistelua - varsinkin henkisesti. Ja kaiken maailman kikkoja ja paastoja on tullut myös kokeiltua. Mä kuitenkin pysähdyin ajattelemaan enkä antanut enää sen mörön päästä mun päänisisään. Nykyään mä olen painavampi kuin koskaan, mutta silti hyvinvoivempi kuin koskaan! Hassua :D Ei muutos ole tapahtunut yhdessä yössä vaan jatkan edelleen painimista tämän asian kanssa ja varmaan jatkan koko loppu elämäni mutta jos huomaan olevani henkisesti ja fyysisesti terveempi muutaman lisäkilon ansiosta niin kai mä voin näiden kanssa ihan sinut olla :D

    http://jennakaroliiiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa mulle hyvä mieli sun kommentistasi! Ihana kuulla, että koet tällä hetkellä olevasi henkisesti ja fyysisesti terveempi, kuin koskaan aiemmin. Kävin vilkaisemassa blogiasi ja olet valtavan kaunis nainen! :)

      Ymmärrän kun sanot, että saatat joutua painimaan kehoon liittyvän ahdistuksen kanssa koko loppu elämäsi ajan, mutta haluan itse uskoa, että opimme vuosien varrella rakastamaan kehoamme muista, kuin ulkonäöllisistä syistä. Tunnen itse välillä huonoa omatuntoa siitä, että käytän energiaa ulkonäöstä stressaamiseen, kun minulla olisi niin paljon mistä olla kiitollinen. Mulla on kuitenkin terve ja hyvin toimiva keho, jonka avulla voisin nauttia elämästäni. Toki teen niin nytkin, mutta turhan usein pidän terveyttä itsestäänselvyytenä. :)

      Poista
  5. En tiennytkään että olet suomenruotsalainen. Oletko sairastanut syömishäiriötä joskus/ollut hoidossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, ettei suomenruotsalaisuus paista tekstistäni liian selvästi läpi. :) Olen ymmärtänyt, että muotoilen välillä lauseita vähän hassusti.
      Olen sairastanut syömishäiriötä ja ollut sen takia useamman vuoden hoidossa, täällä Helsingissä siihen erikoistuneessa yksikössä.

      Poista
  6. Själv ha ja på senaste tiden lärt mej att acceptera de operfekta, godkänna att ja allti kommer hitta någo "fel" och kunna se förbi de och iställe känna mej tacksam över hur kroppen bär mej framåt och klarar av så mycky mer än va jag tror och sen dess ha ja kännt som om en tyngd bara falli av, känner int ett behov av att gömma mej eller förklara eller ljuga för mej själv utan visst, de finns korvar lite överallt och både mage och lår är fulla av tigerränder men va gör de? Ja har en kropp som orkar bära på barnen och leka och hålla igång hela dagen och det vill ja vara tacksam för iställe för att hänga upp mej på obetydliga saker och de e ja så glad för att ja äntligen isett efter att alltid sett mej själv som lite sämre än alla "smala". Tror att de e de som behövs för att må bra, när de gäller allt, inse att de blir int perfekt men också de operfekta kan vara vackert och helt tillräckligt bra och egentligen sku de nog vara jättetråkigt att vara perfekt, om de nu sku finnas någo perfekt ens. Dedär ble råddit men men :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just så e de ju, man koncentrerar sig alltför lätt på de fel, som man känner att de finns i kroppen o glömmer att vara tacksam för, att man har en frisk och fungerande kropp. Kände du att graviditeten på något sätt förändrade din syn på kroppen? Många säger att dom har hittat en större respekt för sin kropp, efter att kroppen har "gett" ett barn till dem.
      Överlag känner ja att en vacker människa och en vacker kropp, kan se ut hur som helst. Fel finns de ju som sagt på oss alla, men även vackra saker, som man borde sätta större vikt på. Fint att du har lärt dig att känna tacksamhet för, och acceptera din kropp som den är.<3

      Poista
    2. Känner no mycky igen mej i de, lärd mej nog så mycky om min egen kropp och mentala biten undre förlossningen och den första tiden me charlie, mer än ja säkert lärt mej under hela live, att sätta värde på hälsan speciellt men också att int ta någo förgivet. Efteråt när barnmorskorna förklarade att snittärre kommer blekna å bli nästan osynlit kändes de helt obetydlit faktist, för de e "bara" en linje som just då rädda både mej å min baby och ja sku faktist kunna bära de varsomhälst på kroppen fast de sku vara hur synlit för ja sir de int alls som fult eller ett fel på kroppen utan tvärtom. De e precis som du sejer, vi borde lägga vikten på de vackra!

      Poista
    3. Vilka fina saker du har insett! <3

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)