Mitä on aito ystävyys?

-
Parisuhteet ovat olleet kuuma aihe mediassa niin kauan kuin muistan, mutta ystävyyssuhteista puhutaan huomattavasti vähemmän. Moni luottaa siihen, että "todellinen ystävyys" kestää kaikki vastoinkäymiset. Uskotaan myös, että oikean ystävän kanssa pystyy jatkamaan siitä, mihin viime kerralla jäätiin siitä huolimatta, että edellisestä tapaamisesta olisi vierähtänyt hyvinkin pitkä aika.

Yllä oleva ajatus on mielestäni kaunis ja romanttinen, mutten ole vakuuttunut sen todenperäisyydestä. Ajattelen pikemminkin, että ystävyyssuhteita tulisi huoltaa samalla tavoin, kuin parisuhdetta. Ystävyyssuhde kärsii liian vähästä yhteisestä ajasta ja toisen huomiotta jättämisestä samalla lailla, kuin parisuhdekin.

Olen tässä postauksessa ajatellut miettiä hieman sitä, mitä aito ystävyys mielestäni on. Tulen myös pohtimaan niitä tekijöitä, jotka minun kohdallani ovat vaikuttaneet ystävyyden muodostumiseen.



Kuva: Milla Kuoksa

Ystävyys on merkinnyt minulle eri asioita eri kehitysvaiheissa. Pienenä odotin ystävältä lähinnä kykyä jakaa leluja ja ottaa mielipiteeni huomioon leikeissä. Ystäviksi muodostuivat ne lapset, jotka asuivat lähellä kotiani, olivat sukua tai vanhempieni ystävien lapsia.

Ala-asteella oli tärkeää, että ystävät kiinnostuivat samoista harrastuksista ja tekemisistä, kuin minä itse. Sain esimerkiksi kavereita ratsastuksen kautta, koska meitä yhdisti heppa-jutut ja yhteiset ratsastusleirit. Neljännellä luokalla, muistan ensimmäistä kertaa tunteneeni tärkeäksi olla osana isompaa kaveriporukkaa. Koin kuitenkin koko peruskoulun ajan, että ryhmässä oli hankalaa ja ajoittain myös ahdistavaa olla, joku kun piti aina jättää
 kaveriporukan ulkopuolelle, ja kaikilla piti olla "bestis" jonka kanssa pitää yhtä.

Aikuistuessani olen oppinut yhä suuremmassa määrin arvostamaan ystävissäni hyväntahtoisuutta, kiltteyttä ja rehellisyyttä. Minulle tosiystävä tarkoittaa ihmistä, jonka seurassa tunnen oloni turvalliseksi. Turvallisuuden tunnetta herättää minussa se, että huomaan ystäväni käytöksestä, että hän toivoo minulle hyvää ja iloitsee kanssani silloin, kun onnistun jollain elämänalueella.
Jos ystävyys on aitoa, on siinä mielestäni myös tilaa harkiten ilmaistulle rehellisyydelle. Mieltä askarruttavista asioista tulee mielummin sanoa suoraan sitä koskevalle ystävälle, kuin puhua asiasta selän takana.

Aito ystävyys on mielestäni myös vastavuoroista. Ilmapiirin tulee suhteessa olla sellainen, että kumpikin saa tarvittaessa olla tarvitseva ja heikko, mutta toisaalta myös toimia olkapäänä tukea tarvitsevalle ystävälleen.

Ystävyys on toki paljon muutakin kuin kuuntelua ja hyväntahtoisuutta, vaikka niillä päästäänkin mielestäni jo pitkälle. Ystävyyteen kuuluu tiiviisti myös nauru ja yhteiset kokemukset, joita voi muistella vuosien varrella. Todellisen ystävän kanssa voi välillä riidellä ja tuntea pettymystä, mutta riitoja seuraa asioiden selvittely, anteeksi pyytäminen ja anteeksianto.

Mikä teidän mielestänne on aito ystävyys?
x: Nessa

Ei kommentteja

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)