Minkälaista elämä on erityisherkkänä?

-
Katsoin muutama kuukausi sitten Yle Areenasta, erityisherkkyyttä käsittelevän dokumentin. Dokumentin oli tarkoitus olla minulle vain tunnin viihdettä muiden ohjelmien joukossa, mutta kuullessani psykologi Heli Heiskasen kuvailevan arkeaan erityisherkkänä, huomasin samaistuvani oikeastaan kaikkeen mistä hän puhui. Ilokseni sain viime viikkoisen päihdetiedoitusseminaarin ohessa, kuulla Heiskasen puhuvan erityisherkkyydestä uudestaan.

Heiskanen kertoi tutkimusten osoittavan, että noin 15-20% ihmisistä ovat erityisherkkiä. Erityisherkkyys on synnynnäistä hermojärjestelmän herkkyyttä havannoida, aistia ja reagoida ärsykkeisiin. Erityisherkkyydessä on kyse normaalista temperamenttiin liittyvästä ominaisuudesta, ei vammasta, sairaudesta tai mistään muusta viasta.

Erityisherkkyys ilmenee tunne- ja aistiherkkyytenä, kykynä havaita vivahteita, syvällisenä tiedon käsittelynä ja alttiutena kuormittua valtaväestöä nopeammin silloin, kun ärsykkeitä on liikaa.

Erityisherkkyyteen liitetään tyypillisesti myös piirteita kuten hyvä empatiakyky, liikuttuvuus, unettomuus, ylivirittyneisyys ja taipumus stressaantua herkästi.

"Herkän ihmisen voimakas kokemusmaailma on vaikeasti avattavissa ihmiselle, joka ei itse ole erityisherkkä. Monet erityisherkät tuntevat olevansa ulkopuolisia ja erilaisia tämän vuoksi. Erityisherkkyys lisää alttiutta kuormittua ja herkät voivat kokea ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien tarpeidensa välillä. Tunnistaessaan ominaisuuden itsessään ja löytäessään vertaisiaan erityisherkän ihmisen itsetuntemus ja omanarvontunto lisääntyvät. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan" (HPS - Suomen erityisherkät RY)


Erityisherkän ihmisen on tärkeä etsiä tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä, välttääkseen liiallista kuormittumista. Suorituskeskeisyys ja kiireisyys eivät sovi erityisherkälle.  Lepoon ja palautumiseen on myös tärkeä varata tarpeeksi aikaa, keskeistä on vapaa-ajan laatu.

Koen tärkeänä tuoda esiin, ettei herkkyys ole heikkoutta. Koen itse herkkyyden ihan mielettömänä voimavarana ja lahjana. Herkkyyteni auttaa minua ymmärtämään ihmisiä, ja se helpottaa toimeentulemista eri tyyppisten ihmisten kanssa. Kaveriporukassa olen rauhallisuuteni, vastuullisuuteni ja varovaisuuteni ansiosta, ollut jo vuosia kuuntelijan roolissa. Koen myös itse saavani valtavasti energiaa ja voimaa toisista ihmisistä silloin, kun tunnen olevani pidetty ja hyväksytty.

Herkkyydellä on toki myös kääntöpuolensa, olen esimerkiksi koko ikäni kamppaillut itsetunto-ongelmien kanssa. Olen myös pienestä pitäen, ollut nopea ja herkkä reagoimaan ihmisten äänensävyihin ja katseisiin.
Herkkyys on asia, jonka saan ottaa huomioon arjessani ja niin tulen luultavasti myös aina tekemään. Erityisherkkyyden tuomat positiiviset, elämää rikastuttavat seikat, painavat kuitenkin vaakakupissa huomattavasti enemmän, kuin sen huonot puolet.

Kliinisen psykologian luennolla, muistan luennoitsijan suhtautuneen erityisherkkyyden jonkinlaisena "höpöhöpö-juttuna" ihmisten temperamentissa kun on luonnostaan suuria eroja. Onkin varmasti haastavaa määrittää, mikä ero "normaalilla" tavalla herkän ja erityisherkän ihmisen hermojärjestelmässä on.

Jos kiinnostuit aiheesta ja haluat testata oman herkkyysasteesi, pääset pariin aihetta käsittelevään testiin alla olevista linkeistä. Testit ovat suuntaa antavia, eikä tuloksiin tästä syystä kannata antaa liian suurta painoarvoa.
Oma kokemuksesi herkkyydestäsi on piirteen tärkein mittari, mutta testi saattaa vahvistaa sen, mitä koet:
Testi suomeksi
Testi englanniksi (alkuperäinen)

Pääset tästä Suomen erityisherkät RY:n kotisivuille

Herättääkö teksti Sinussa jotain ajatuksia?
Tunnistitko ehkä itsesi, tai onko Sinulla joku ystävä tai lapsi, joka saattaisi olla erityisherkkä?


x: Nessa

16 kommenttia

  1. Moikka Vanessa! Löysin juuri takaisin tänne blogiin ja luin melkein kaikki kirjoitukset tauon jälkeen... Ihanaa että sain lempiblogini takaisin! ❤ Tähän kirjoitukseen voin hyvin samaistua, erityisherkkä kun itsekin olen. ;) Ja onnea uuteen kotiin Espooseen!

    -Vilhelmiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vilhelmiina, ihana kuulla että olet löytänyt takaisin blogiini! <3 Ja kiitos onnen toivotuksista! :)

      Poista
  2. Moi Nessa! Mielenkiintoinen aihe ja hyvin kirjoitettu teksti :) Kiva kuulla, että pidät omaa herkkyyttäsi voimavarana.

    Mun täytyy kuitenkin sanoa, etten oikein tiedä, miten tällaisiin erityisherkkyys -juttuihin tulisi suhtautua. En halua millään tavalla halveerata sua tai ketään muutakaan, joka kokee olevansa erityisherkkä - onhan se tavallaan lohduttavaa, että ihmiset tuntuvat saavan jonkinlaisen selityksen omille erityispiirteilleen. Mutta koska kyseessä ei tosiaankaan ole minkäänlainen diagnoosi, voi oikeastaan kuka tahansa kutsua itseään erityisherkäksi, mikä on musta harmillinen juttu, ja vähentää huomattavasti koko erityisherkkyyden olemassaolon uskottavuutta. Jos erityisherkkyys ei ole diagnoosi, mikä johtaa siihen, että merkittävän suuri kirjo erilaisia ihmisiä voi kutsua itseään erityisherkäksi sillä perusteella, että "tuntuu siltä", miten voidaan antaa minkäänlaisia arvioita siitä, kuinka paljon erityisherkkiä ilmenee väestössä?

    Mainitsit, että katsomassasi dokumentissa nimenomaan psykologi liputti erityisherkkyyden puolesta. Mielestäni olisi mielenkiintoista kuulla aiheesta myös eriäviä mielipiteitä. En väitä, että kaikki psykologit puoltaisivat termiä, mutta voisivatko esimerkiksi psykiatrit suhtautua yhtä suopeasti erityisherkkyyteen, sillä he varmasti tarkastelevat piirteiden ilmenemistä tyystin eri diagnostisista lähtökohdista kuin psykologit. Voisiko olla esimerkiksi mahdollista, että erityisherkkyydessä olisikin kyseessä jokin autismin kirjoon liittyvä häiriö, aspergerin alalaji tai vain yksi ylidiagnosoinnin trendin ilmenemismuoto?

    Entä jos ajattelee, että herkkyys olisi jokin väestössä normaalisti jakautunut piirre, ja erityisherkät mahtuvat jakaumalle vielä normaalina pidetylle alueelle, jossa herkkyyden taso ei ole elämänlaatua heikentävä tekijä? Jos näin, miksi yhdestä luonteenpiirteestä muiden joukossa täytyy tehdä niin suuri numero?

    Entä miksei kliinisen psykologian luennoitsijasi pitänyt termistä? Oletan kuitenkin, että hän suhtautuu tieteellisellä otteella aiheeseen, mistä voisimme varmasti monet ottaa mallia. Mitä Nessa itse koet saavasi siitä, että sanot olevasi erityisherkkä sen sijaan, että sanot olevasi herkkä? Koetko, että muut ymmärtäisivät sinua paremmin, jos sanot olevasi nimenomaan erityisherkkä?

    Kuten alussa jo totesin, aihe on mielestäni mielenkiintoinen, ja siitä olisi kiva keskustella lisää! :) Jos joku kokee olevansa erityisherkkä, se ei ole multa mitenkään pois. Mielestäni krittinen ajattelu tässäkin asiassa olisi kuitenkin kohdallaan. Jo se, ettei erityisherkkyyttä voida testata, syö käsitteeltä uskottavuutta. Sanottakoon, että mäkin sain testistä tulokseksi, että voisin olla erityisherkkä, ja mulla on nimenomaan diagnoosi lievästä aspergeristä.

    XX

    VastaaPoista
  3. Moikka, kiitos että kommentoit!:)

    Aiheesta keskusteleminen kiinnostaa minua itseänikin, ja esität kommentissasi todella kiinnostavia kysymyksiä ja argumentoit järkevästi.

    En tosiaan ole aiheessa mikään asiantuntija, mutta voin hyvin kuvitella, että joidenkin "erityisherkkien" kohdalla, on todellisuudessa kyse autismin kirjoon liittyvästä häiriöstä tai aspergerin alalajista. Henkilö voi myös olla sekä sairas, että erityisherkkä.
    Löysin tähän teemaan liittyen kivasti kirjoitetun sivun, Suomen Erityisherkät RY:n verkkosivuilta. Sivulla kerrotaan, miten erityisherkkyys eroaa sairauksista ja häiriöistä. Linkkaan sen sinulle tähän ja toivon, että kerrot minulle, mitä ajatuksia teksti herättää sinussa! :)

    http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat#!erottaminen/crr9

    Mietit kommentissasi myös, miksi yhdestä luonteenpiirteestä muiden joukossa, tehdään näin suuri numero, jos kyseessä tosiaan ei ole sairaus. Tähänkään minulla ei ole mitään absoluttiista vastausta, mutta jos itse yritän miettiä asiaa, koen että meidän yhteiskunnassamme on tärkeä tuoda esiin, että meitä herkkiä ihmisiä todella on olemassa aika paljon, ja että me emme ole millään tapaa valtaväestöä heikompia.
    Suomessa kun tunnutaan ihailevan ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan suorastaan herkkyyden vastakohtia. Erityisherkkyyttä on ehkä tärkeä käsitellä siitä syystä, jotta sille tulevaisuudessa pystyttäisiin antamaan tilaa yhteiskunnassa, ja jotta herkkien ihmisten ominaispiirteitä pystyttäisiin hyödyntämääm, esimerkiksi yrityksissä.

    Kysyt myös minulta mitä koen saavani siitä, että kerron olevani erityisherkkä. Täytyy tähän ensin sanoa, ettei sillä ole minulle mitään sen suurempaa merkitystä, jos määrittelen itseni herkäksi tai "erityisherkäksi".
    Ymmärrys on varmasti tärkeä osa sitä, miksi päätin kirjoittaa tästä henkilökohtaisen tekstin. Toivon, että pystyn jollain tavoin hieman avaamaan herkän ihmisen ajatuskuviota lukijoille, jotka eivät ole luonteeltaan herkkiä. Toisaalta toivon myös, että joku saisi samanlaisen "aha-elämyksen" tekstistäni, kuin minä sain postauksessa mainitsemastani dokumentista. Itseymmärrykseni lisääntyi myös sen myötä, että pystyn liittämään tietyt minulle ominaiset luonteenpiirteet temperamenttiini, tässä kohtaa siis ihan sama, jos kutsun itseäni herkäksi tai "erityisherkäksi".

    VastaaPoista
  4. Hyvin kirjoitettu teksti. Mä en oikeastaan ensin meinannut kommentoida mitään, mutta sitten lueskelin vielä kommentit enkä nyt sitten malttanutkaan olla kommentoimatta. Oon siis itse pian psykologiksi valmistuva opiskelija. Tää ei ole mikään yhtenäinen "psykologien kanta", mutta oon kyllä ainakin osottain samaa mieltä siitä, että erityisherkkyys on vähän höpöhöpö juttu. Ihmiset on temperamentiltaan ja persoonallisuuksiltaan erilaisia, ja erityisherkkyys on aika mielenkiintoinen trendi. Ihan samalla tavoin kaikille ihmisille voitaisiin lätkäistä jokin leima otsaan sen mukaan, millaisia he ovat persoonaltaan.

    Itse voisin hyvin kutsua itseäni erityisherkäksi sen määritelmän mukaan. En näe siihen kuitenkaan syytä. Olen herkkä, niin hyvässä kuin pahassa, eikä se tee minusta sen poikkeavampaa tai etityisempää kuin muista ihmisistä, joilla on ne omat erityispiirteensä.

    Tietenkin, jos ihmiset kokevat herkkyytensä jotenkin ongelmaksi, voi ajatus erityisherkkyydestä tuntua lohdulliselta, hyvältä ja positiiviselta, mikä on sitten tietenkin hyvä asia :) Usein kuitenkin se, että ihminen antaa itselleen jonkin leiman, tuo mukanaan negatiivista - sitä voidaan käyttää tekosyynä ja todeta, että "mä nyt vain olen tällainen (esim. erityisherkkä) ja sen takia tämä ja tuo ei onnistu eikä mun ole järkeä edes yrittää muuttaa tätä asiaa". Mun tiivistys siis, että tälläkin on varmasti puolensa ja puolensa, mutta tällä periaatteella voitaisiin ruveta antamaan kaikille ihmisille nimikkeitä, kuten " erityisavoin" tai "erityistunnollinen". Kyllä tuo erityisherkkyys mun mielestäni siis enemmän muoti-ilmiö on, mutta jos se ihmisille jotain antaa, niin ei kai siinä mitään :) negatiiviseksi se muuttuu siinä vaiheessa, jos ihminen jämähtää tuohon leimaansa, eikä usko kykyynsä kehittyä (enkä siis tarkoita kehityksellä että persoonana pitäisi jotenkin muuttua).

    Huhhuh, tulipa tekstiä, toivottavasti tosta ajatuksenjuoksusta saa nyt jotain selkoa :)

    Elämää tangolla ja sen ympärillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentisa Anneli! :) Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, ettei sana "erityisherkkä" ole paras nimi kuvaamaan luonteeltaan hyvin herkkää ihmistä. Siinä tosiaan on jonkinlaisen diagnoosin kaiku. Tärkeää ja keskeistä onkin mielestäni se, että uskaltaisimme tutkia temperamenttimme eri puolia, ja pystyisimme hyväksymään itsemme kokonaisuutena.
      Ehkä me jollain tasolla tarvitsemme diagnoosilta kuulostavan nimikkeen herkkyydelle, jotta meidän tässä suoritusyhteiskunnassa, olisi helpomi sallia itsellemme myös lepoa ja vapaa-aikaa?

      Poista
  5. Tärkeä aihe, hienoa että kirjoitat siitä. :)
    Onkohan dokumentti vielä katsottavissa? Oliko minkä niminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla että pidät aihetta tärkeänä! :)

      Pääset dokumenttiin alla olevasta linkistä:

      http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/06/inhimillinen-tekija-erityisen-herkka-vai-erityisen-hankala

      Poista
  6. Heippa,
    täällä toinen joka tunnistaa itsessään lähes kaikki erityisherkän piirteet! En itse tiennyt tällaista olevankaan ennen kuin eräs henkilö minulta kysyi että olenko kuullut termin erityisherkkä. Nyt olen ja tiedän asiasta vähän enemmän. Samaistun myös kaikkeen mitä itsestäsi kirjoitat.
    Ihanaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katarina kommentista ja mukava kuulla, että samaistut tekstiin! :) Ihanaa juhannusta sinullekin! <3

      Poista
  7. Hyvä postaus, tunnistan myös itseäni kirjoittamasi pohjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Reetta! Lämmin kiitos kehuista ja kiva kuulla, että sieltä löytyy toinen, joka tunnistaa itsessään nämä piirteet.:)

      Poista
  8. Tekstisi on aivan kuin lukisi itsestään. Itse olen tosin introvertti. Asiat tulee tehtyä monesti liiankin tunnollisesti, huolehtia liikaa siitä, ettei kukaan pahoita mieltään ja ylianalysoin herkästi vähän kaikkea mitä teen erittäin kriittisesti, monesti oman jaksamisen kustannuksella. Tällöin rauhoittuminen luonnon lähellä, hiljaisuudessa auttaa laukaisemaan ylilatauksen. Tykkään tosin olla ihmisten seurassa, sopivina annoksina, mutta unohtamatta, että itsensä kanssakin on hyvä olla kahestaan.
    On totta mitä kirjoitit, että ei-HSP:n on vaikea ymmärtää Hsp:n ajatusmaailmaa ja reagointia. Kiitos hyvistä kirjoituksista erityisherkkyyteen liittyen. Niistä muistakin löytänyt vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, mihin ei ole tohtinut kysyä vastausta ja täten oppinut tuntemaan itseään paremmin miksi reagoi asioihin niinkuin tekee, kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että kommentoit, tekstisi on kauniin syvällinen ja pohdiskeleva. Mukava kuulla, että koet hyötyneesi erityisherkkyyttä käsittelevistä teksteistäni. :)

      Poista
  9. Viime aikoina tästä erityisherkkyydestä on puhuttu tosi paljon ja minusta on surullista, että yhtäkkiä se tuntuu olevan jopa jollain tavalla muodissa.. Kuten aiemmin on jo kommentoitu niin mielestäni juuri sen ihmisten yhtäkkisen "ei vitsit mäkin oon tuollainen ihan takuulla" -hypetyksen takia koko juttu tuntuu vain jälleen kerran yhdeltä hullutukselta johon hurahdetaan ja joka unohdetaan muutamien vuosien päästä :/ Mitähän konkreettista eroa edes on herkällä ja "erityis"herkällä ja kuka tätä on pitkällisesti tutkinut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva että kommentoit! Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että erityisherkkyydestä on ollut paljon puhetta viime aikoina. Ymmärrän turhautumisesi ilmiötä kohtaan, mutta toisaalta pidän hienona asiana, että yhä useampi tunnistaa itsensä herkäksi.

      En valitettavasti osaa ottaa kantaa siihen, kuinka laajasti erityisherkkyyttä on tutkittu, sillä olen itse perehtynyt vain kahteen aihetta käsittelevään kirjaan.

      Liitän oheen linkin Suomen Erityisherkäy Ry:n kotisivuille, kohtaan jossa erityisherkkyys määritellään:

      http://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat/taustaa

      Rentouttavaa alkavaa viikonloppua!

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)