On normaalia voida välillä huonosti

-
Kävin eilen yhdessä äitini ja siskojeni kanssa Tennispalatsissa, kuuntelemassa Maaret Kallion ja Hanna Partasen luentoa aiheesta Naisen Koot - Kiltteys, kohtuullisuus ja kylläisyys.

Luennolta lähtiessäni, jäin miettimään erityisesti Maaretin sanoja siitä, kuinka aina ei ole mahdollista elää elämäänsä täysillä ja olla loputtomasti kiitollinen ja onnellinen kaikesta.

Aihe kosketti minua, sillä vaikeiden tunteiden hyväksyminen ja tunteminen, on aina ollut minulle hankala asia. Tuttavien kanssa liikkuessani ja eteenkin mediassa ollessani, pyrin korostamaan elämäni hyviä puolia. Ne iloiset aiheet, joita tuon esiin esimerkiksi blogissa, ovat aitoja ja olemassa olevia, mutta elämääni mahtuu myös niitä tylsiä, negatiivisia ja ikäviä asioita.

Hyviin asioihin keskittyminen on aina ollut minulle tärkeää, sillä olen oppinut, että hyvät ajatukset ja hyvä energia, kutsuu luokseen lisää samanlaista energiaa. Hyviin asioihin keskittyminen onkin hieno asia ja positiivista suhtautumista asioihin pystyy treenaamaan, ja siinä on mahdollista kehittyä. Positiivisesti ajatteleminen ei kuitenkaan saa tulla pakkomielteesi, jolloin alkaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että välillä suuttuu, pelästyy tai ahdistuu jotain asiaa.

Vaikka niin mielelläni väittäisin, ei minulla aina ole henkisiä resursseja ajatella ihmisistä pelkkää hyvää, tai kykyä kohdata jokaista vastaan tulevaa ihmistä avoimin mielin. Minulla on myös huonoja hetkiä ja epärakentavia, negatiivisia ajatuksia. Nykyisessä yhteiskunnassa tälläinen asia tuntuu aika vaikealta myöntää, sillä mediassa moni tuntuu olevan kokoajan täynnä onnen ja tasapainon tunnetta.

Kehityspsykologian kurssilla juttelimme talvella siitä, kuinka meillä ihmisillä on biologinen alttius keskittyä enemmän negatiivisiin, kuin positiivisiin asioihin. Luonnossa eläessämme oli tärkeää, että pystyimme nopeasti reagoimaan ympärillämme oleviin vaaroihn, se mahdollisti hengissä selviämisen. Olemme rakennettuja olemaan jatkuvasti jonkinlaisessa valmiustilassa.


Kuva: Juha Markku

Toinen hengissä selviämisen edellytys oli ryhmään kuuluminen ja ryhmässä pysyminen. Luonnossa ryhmästä poissulkeminen tarkoitti usein kuolemaa ulkopuolelle jääneelle yksilölle. Ei siis ole kummallista, että koemme vielä tänäpäivänäkin tärkeänä olla osana ryhmää. Luonnollista on myös se, että moni tuntee olonsa yksinäiseksi tai ahdistuneeksi ilman ihmisiä ympärillään.

Maailma on muuttunut paljon lyhyessä ajassa, eivätkä aivomme ole vielä ehtineet sopeutua siihen yhteiskuntaan, jossa tänään elämme.

Maaretin ja Hannan luennolla puhuttiin myös rakkaiden ihmisten merkityksestä elämässämme. Meidän ei tarvitse olla läheisiä ystäviä kaikkien meidän 500 Facebook kaverin kanssa, mutta muutama tai edes yksi luotettava ja rakas ihminen, pitäisi löytyä jokaisen elämästä. Luotettavan ja merkityksellisen ihmissuteen tunnistaa muun muassa siitä, että suhteessa kumpikin pystyy jakamaan asioita, ja tukemaan toisiaan hankalan paikan tullen. Ajoittain ystävyydessä saattaa olla niin, että toinen osapuoli tukee toista enemmän, mutta pidemmän päälle tilanteen pitäisi tasoittua niin, että myös tukijan roolissa oleva pääsee tarpeen mukaan olemaan pieni, heikko ja tarvitseva.

Maaretin ja Hannan luento oli kokonaisuudessaan valtavan kiinnostava. Suosittelen lämpimästi, että käytte kuuntelemassa heitä, mikäli mahdollisuus tulee vastaan!

Herättikö teksti jotain ajatuksia teissä?

x: Nessa

4 kommenttia

  1. Hyvä postaus ja mielenkiintoisen kuuloinen luento!

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoisen kuuloinen luento (täytyy tunnustaa että oon pieni Maaret fani :))! Nykyään tosiaan hehkutetaan joka paikassa onnellisuutta, positiivisuutta ja kaikenlaista hyvää oloa ja harmoniassa elämistä, mutta kannattaa tosiaan pitää mielessä, ettei oikee elämä oo sellasta eikä sen kuulukaan olla - päinvastoin, jos sä jatkuvasti yrität hyssytellä niitä negatiivisia tunteita, sillä on varmasti seurauksia eikä mitenkään positiivisia sellaisia.

    http://elamaatangolla.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anneli, kiva että kommentoit! :) Näinhän se on, ja musta tuntuu että syvempiä ihmissuhteita on helpompi luoda, kun uskaltaa jakaa itsestään myös muuta kuin sen kiiltävän kuoren!

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)