Ystäväni uimareissu Töölönlahdessa

-
Haluan tässä postauksessa jakaa kanssanne erään tapahtuman eiliseltä päivältäni. Aihe on tärkeä, joten toivon että mahdollisimman moni teistä jaksaa lukea postauksen loppuun saakka.

Olimme eilen ystäväni kanssa kävelyllä Töölönlahdella, kun huomasimme kaislikossa olevan, liikkumattoman sorsan. Ajattelimme ensin että sorsa oli kuollut, sillä sen nokka oli veden alla, eikä se näyttänyt liikkuvan ollenkaan. Linnun lähellä olevalle sillalle oli kuitenkin kerääntynyt muutama ihminen seuraamaan eläintä ja hetken tarkasteltuamme huomasimme, että sorsa edelleen liikkui hieman.

Kysyin heti, jos joku on jo kerennyt soittanut hätäkeskukseen ja jos apu on tulossa. Kaksi henkilöä sanoi siinä kohtaa, että apu on tulossa, mutta että oli epäselvää jos eläin selviäisi hengissä siihen saakka. Ihmiset kertoivat, että sorsa oli jäänyt kiinni kalastajan hylkäämään siimaan, eikä se päässyt enää liikkumaan ollenkaan. He sanoivat, että eläin oli taistellut siinä jo pidemmän aikaa ja että sillä alkoi olla voimat vähissä.

Olemme ystäväni kanssa todella eläinrakkaita ja tilanne oli kokonaisuudessaan niin hirveä, että meiltä meinasi tulla itku. Lopulta ystäväni alkoi miettiä, kuinka syvää vesi mahtoi olla kaislikon ulkosyrjässä, jos me pystyisimme itse mennä hakeman sorsan.

Hetken mietittyämme, ystäväni lähtikin sitten hakemaan sorsaa pois vedestä ja minä odotin rannalla sitä, että he tulisivat takaisin. Eräs sillalla seissyt nuori nainen kävi hakemassa meille sakset lähellä olevasta kahvilasta ja minä leikkasin siiman irti ja yritin parhaani mukaan olla satuttamatta sorsaa yhtään sen enempää, kuin tarve vaati.

Oli aivan hirveää huomata, kuinka tiukalle siima oli kietoutunut linnun kaulan ympärille ja miten syvät ja verta vuotavat hiertymät, eläimellä oli siipien alla kaikesta taistelusta. 

Ystäväni piti sorsaa kämmenellään, eikä se liikkunut juuri ollenkaan sinä aikana, kun yritin irroittaa siimaa. Tämä tuntui hieman kummalliselta, sillä kääntelimme eläintä ja nostelin sen siipiä yrittäessäni selvittää minne kaikkialle siima oli kietoutunut. Tuntui melkein siltä, kuin eläin jollain tasolla olisi ymmärtänyt, että yritämme auttaa. 

Kun siima oli irrotettu, eikä sorsa edelleenkään liikkunut ollenkaan, aloimme ystävän kanssa pelätä että siima oli vaurioittanut sorsan niskaa. Tässä vaiheessa eräs vähän vanhempi herra, joka oli seurannut tilannetta sillalta, tuli alas rannalle ja tarkisti niskan. Hän ilmoitti uskovansa, että niska on kunnossa.
Tästä rohkaistuneena kehotin ystävääni laskemaan sorsan maahan, jotta voisimme seurata jos se jaksaa lähteä liikkeelle. 

Oli ihana huomata, että sorsa pystyi edelleen lentämään, vaikka laskeutuikin nopeasti pienen matkan päähän.

Haluan jakaa tämän tarinan teidän kanssanne, sillä koen tärkeänä muistuttaa siitä, miksei roskia saa heittää luontoon ja veteen. Sain eilen omin silmin nähdä, kuinka yhden ihmisen roska, saattaa riistää toisen elävän olennon elämän todella tuskaisalla tavalla. Laittakaa siis roskat roskiin tai ottakaa ne mukaan kotiin sen sijaan, että heitätte ne luontoon!

x: Nessa

6 kommenttia

  1. Kiva postaus ja hienosti toimittu! :--)

    VastaaPoista
  2. Tää on niin tärkeetä! miks ei niitä roskia viedä mukanaan roskikseen vaan jätetään luontoon. Mulla on itsellä koira, ja kesällä kun sitä käytin uimassa huomasin että siimoja jätetään ihan miten sattuu ja joskus jopa koukkuja. Todella vastuutonta. Ihanaa että pelastitte sorsan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on tosi pelottavaa että ihmiset ei edelleenkään ymmärrä, kuinka vaarallista roskaaminen on. Toivottavasti sun koirallesi ei sattunut mitään ja kiitos kannustuksestasi! <3

      Poista
  3. vilken vacker och hjärtskärande historia, som tack vare er fick ett lyckligt slut! tänk hur många som bara skulle ha gått förbi ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. De känns nog bra att veta att man iallafall i det här sammanhanget har gjort det man kunde. Tack för din vackra kommentar! :) <3

      Poista

Otan ilolla vastaan kommentteja kaikilta! :)