Welcome

Welcome
Sisällön tarjoaa Blogger.

Toivepostaus: Vastaan kysymyksiin suomenruotsalaisuudesta + ranskalaisen puolisoni näkemys aiheesta

-

Kuten ehkä tiedätte, olen suomenruotsalainen. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhempani ovat Suomen kansalaisia, mutta ruotsinkielisiä. Suomenruotsalaisia asuu ympäri koko Suomen, mutta heitä asuu tietyillä alueilla enemmän kuin toisilla. 

Suomenruotsalaisista kiertää jonkin verran uskomuksia ja tulen lukijan toiveesta tässä postauksessa ottamaan kantaa niistä muutamaan.

Postauksen lopulla ranskalainen puolisoni (jonka kanssa olen seurustellut pian seitsemän vuotta) kertoo eroista, joita hän on havainnut suomenkielisten ja ruotsinkielisten suomalaisten välillä.

Olen poiminut postauksen uskomukset vauva.fi keskustelupalstalta.

Hypätään pidemmittä puheitta uskomuksiin!


Suomenruotsalaiset ovat Ruotsin kansalaisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen.

Tämä uskomus ei pidä paikkaansa. Suomenruotsalaiset ovat Suomen kansalaisia, joiden äidinkieli on ruotsi. Olisi mielenkiintoista tietää mistä sukuni on alunperin kotoisin, mutta tiedän että perheeni on itsenäistymisen kynnyksellä jo asunut Suomessa. Sodassa vaarini toimi lääkintämiehenä rintamalla ja mummoni sairaanhoitajana Porvoossa.

Kaikilla suomenruotsalaisilla on vene.

Tämä on osittain totta, osalla suomenruotsalaista on vene, mutta toisaalta niin on osalla suomenkielisistäkin. Ymmärrykseni mukaan, saariston lähellä asuu jonkin verran suomenruotsalaisia ja saaristossa on maan keskiosaan verrattuna tavallisempaa, että ihmisillä on oma vene. Kaikilla suomenruotsalaisilla ei luonnollisesti kuitenkaan ole venettä.

Suomenruotsalaiset ovat suku- ja perhekeskeisiä.

Tähän kysymykseen voin vastata vain omakohtaisen kokemuksen mukaan ja sen perusteella sanoisin, että tämä on totta. Toisaalta niin on myös moni suomenkielinen suku.

Meidän suvussamme järjestetään säännöllisesti suku- sekä serkkujuhlia ja juhlimme usein vähän iäkkäämpien sukulaisten syntymäpäiviä suuremmalla porukalla.

Suomenruotsalaiset ovat rikkaita.

Osa suomenruotsalaisista on rikkaita, mutta niin on osa suomenkielisistäkin. Suuri osa suomenruotsalaisista on kuitenkin ihan tavallisista perheistä tulevia, työssäkäyviä ihmisiä.

Suomenruotsalaiset ovat ylimielisiä ja töykeitä suomenkielisiä kohtaan.

Tämä on valitettavasti osittain totta, osa suomenruotsalaisista on ylimielisiä ja töykeitä muita ihmisiä kohtaan. Uskon kuitenkin, että tämä kertoo enemmän henkilön persoonasta, kuin äidinkielestä. Yleisellä tasolla sanottuna koen, että osa töykeiltä vaikuttavista ihmisistä ovat oikeasti epävarmoja.

Jos puhutaan kielitaidosta, saattaa esimerkiksi olla että ruotsinkielinen henkilö on ujo ja epävarma suomenkielentaidostaan ja se tulee asiakaspalvelutilanteessa ilmi lyhytsanaisuutena.
Suomessa ei kokemukseni perusteella enää pärjää pelkällä ruotsinkielellä ja se voi monelle iäkkäämmälle henkilölle, joka on tottunut pärjäämään äidinkielellään, olla haastavaa.

Kaikki suomenruotsalaiset haluavat käydä Hankkenin.

Olen syntynyt ja asun pääkaupunkiseudun lähimaastossa ja tämä tarkoittaa omalla kohdallani sitä, että moni ystävistäni ja sukulaisistani (muun muassa äitini) on käynyt Hankkenin. Kokemukseni mukaan kauppakorkeakoulu-koulutus on kummankin kielisten henkilöiden keskuudessa suosittu ja Hankken on suomenruotsalaisten versio Helsingin kauppiksesta. 

Suomenruotsalaiset seurustelevat omankielisten henkilöiden kanssa tai opettavat puolisonsa puhumaan ruotsia. Kun pari saa lapsia, lapsille opetetaan ruotsia, ne menevät ruotsinkieliseen kouluun ja niille annetaan ruotsinkieliset nimet.

Tässäkin kysymyksessä voin vain puhua omasta kokemuksesta ja omalla kohdallani sanoisin, että tämä on totta. Muuttaessaan Suomeen Johnny halusi oppia ruotsia, mutta ymmärsi pian ettei Suomessa pärjää ruotsinkielellä ja päätti sen sijaan oppia suomenkieltä. Seurustelumme alkuajoista asti Johnny on tuonut esiin halua oppia ruotsia ja koska sukuni on ruotsinkielinen, on myös siltä suunnalta tullut kannustusta oppia ruotsia. 

Koska äidinkieleni ja tunnekieleni on ruotsi, suhtaudun tietenkin myönteisesti ja kannustavasti siihen, että puolisoni on kiinnostunut äidinkielestäni.

Mahdollisten tulevien lasten koulutukseen liittyen, olen aina kokenut että kielitaito on lahja. Kielten oppiminen kehittää aivoja ja ruotsinkielessä hyvää on se, että se helpottaa muiden germaanisten kielten oppimista. Lasten nimiin liittyen huomaan, että olen aina ollut kiinnostuneempi englanninkielisistä ja ruotsinkielisistä nimistä, mutta niin on Johnnykin. Koska puolet mahdollisten tulevien lastemme perheestä asuisi Ranskassa, tuntuisi loogiselta valita nimi, joka istuu sekä ruotsinkielisen- että ranskankielisen ihmisn suuhun.

Suomenruotsalaiset ovat keskivertokansalaisia kohteliaampia.

Olen iseasiassa moneen otteeseen kuullut, että olen keskivertokansalaista kohteliaampi, mutta uskon että se johtuu siitä, että puhun "jäykempää" suomenkieltä kuin suomenkieliset. Suomi oli ensimmäinen vieraskieleni koulussa ja olen siksi käynyt läpi paljon kieleen liittyvää kielioppia. Kiinnitän edelleen paljon huomiota kielioppiin kun puhun suomenkieltä ja vaikka koen olevani melkein kaksikielinen, on ruotsinkieli minulla hieman vahvempi kieli.

Toki tähänkin kysymykseen liittyy kasvatusaspekti, minulle on lapsesta asti opetettu, että muita kuuluu kunnioittaa ja että pitää olla kohtelias. En ole koskaan ollut luonteva kirjoilija kummallakaan kielellä.

Kuva: Jukka Alasaari

Johnnyn ajatuksia suomenruotsalaisuudesta:

- Sanoisin, että vaatimustaso on korkeampi suomenruotsalaisten keskuudessa. Elämän täytyy näyttää hyvältä kun katsoo ulkoa sisään.

- Vanessa on ainoa seuruselukumppani, jonka kohdalla olen tavannut koko perheen ja esimerkiksi silloin kun menimme naimisiin, oli tärkeää että koko suku kutsuttiin häihin.

- Suomenruotsalaisten rusketus on parempi kuin "suomalaisten". He ruskettuvat nopeammin, eivätkä he pala yhtä helposti kuin suomenkieliset.

- Kaikki haluavat Hankkeniin, jotkut menevät kiertotietä Åbo Akademiin kautta, mutta päätyvät lopulta Hankkeniin (vitsi).

- Suomenruotsalaiset ovat magneetteja toisille suomenruotsalaisille. Ennenkuin tapasin Vanessan, en juuri kuullut ruotsinkieltä, mutta kun nykyään liikumme keskustassa huomaan että ympärillämme puhutaan ruotsia.

- Suomenruotsalaisten piirit ovat pienet, kaikki tuntuvat tuntevan toisensa.

- Sinulla (Vanessa) on ehkä keskivertoa enemmän rikkaita kavereita, mutta se on toisaalta loogista, sillä suomenruotsalaisia on vähemmän ja ihmiset tuntevat toisensa näissä piireissä.

- Vanessa on liian kohtelias, mutta en tiedä onko se suoranaisesti suomenruotsalainen juttu. 


Tätä postausta oli mielenkiintoista tehdä, kerro mielellään mitä ajatuksia postaus herättää sinussa!

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa



Ajatuksia mielenterveydestä Paulo Coelhon kirjan pohjalta

-
Aloitin muutama päivä sitten uuden kirjan nimeltään Veronica päättää kuolla, kirjan on kirjoittanut Paulo Coelho. Teos sai minut miettimään yhteiskuntaamme ja sitä, kuinka suhtaudumme erilaisuuteen sekä mielenterveysongelmiin. Tulen tässä postauksessa jakamaan ajatuksia liittyen näihin teemoihin. Teen sen osittain kirjan sisällön pohjalta ja osittain pohjautuen omiin ajatuksiini.

Kuten aina kun puhun mielenterveyteen liittyvistä teemoista, haluan tuoda esiin, etten ole alan ammattilainen. Olen kuitenkin kiinnostunut psykologiasta ja lukenut sitä pitkänä sivuaineena yliopiston kandivaiheessa. Kyseisessä postauksessa voi myös olla oleellista mainita, ettei kirjailijallakaan tietääkseni ole tutkintoa psykologiassa. Teksti on siis enemmän ajatusvirtaa, josta voi olla montaa mieltä.

Instagram:@nessanelamaa
Kuvat: Katja Pevgonen
MUAH: Salli Timlin
Hiuspanta: Anni Ruuth
Haalari: Katri Niskanen


Ensimmäinen asia, joka herätti minussa mielenkiinnon Coelhon kirjassa liittyy siihen, kuinka määrittelemme termin "hullu". Hulluus on käsite, joka yhdistetään erilaisuuteen, eikä se varsinaisesti kerro siitä kuka toimii missäkin tilanteessa oikein. Valtaväestön toimintatavat ja mielipiteet määrittelevät yhteiskunnassamme sen, mikä on hulluutta ja mikä normaalia. Ihmiset pelkäävät erottua massasta ja saada hullun leiman.

Coelhon mukaan hulluus on pelottavaa, sillä koemme sen arvaamattomana. Olemme nähneet valtavasti vaivaa saadaksemme yhteiskuntaamme rutiineja ja sitä kautta kokemuksen järjestyksestä. Kun esimerkiksi mietimme yhteiskuntamme rakenteita, huomaamme pian, että suurin osa päivästämme koostuu sosiaalisen normin määrittämistä rutiineista. Tiedämme, että meidän kuuluisi nukkua keskimäärin kahdeksan tuntia yössä, syödä säännöllisesti noin viisi kertaa päivässä sekä käydä töissä kahdeksan tuntia vuorokaudesta. Coelho pohtii kirjassaan, että jos esimerkiksi söisimme pelkästään silloin kun meillä oikeasti on nälkä, eivät ravintolat voisi toimia ihanteellisesti ja tämä vaurioittaisi yhteiskuntamme rakenteita. 


Sen lisäksi, että meillä on tarve mukautua ulkoa asetettuihin normeihin, on meillä myös tarve näyttää menestyneiltä ja saada osaksemme ihailua. Negatiivisiksi leimatut tunteet, kuten häpeä, viha ja tylsistyneisyys ovat luonnollisia tunteita, mutta koska ne eivät herätä arvostusta, pyrimme piilottamaan ne ulkomaailmalta.  Tämän seurauksena rakennamme ympärillemme kuvainnollisia muureja, jotka suojaavat haavoittuvuutamme ja niin sanottua "todellista minäämme". 

Kun ero kulissien ja oikeiden tunteidemme välillä kasvaa liian suureksi, on olemassa riski sille että ihminen murtuu paineiden alla. Murtuminen tarkoittaa Coelhon mukaan mielenterveysongelmien syntymistä. Ongelmat voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia, yksi sairastuu masennukseen, toinen paniikkihäiriöön ja kolmas lääkitsee itseään juomalla liian paljon. 

Kaikki kolme edellä mainittua käyttäytymismallia ovat itsetuhoisia ja merkkejä huonosta olosta, mutta yhteiskunnallisella tasolla puututaan ainoastaan sellaiseen käyttäytymiseen, joka koetaan liian poikkeavana. Liiallinen alkoholinkäyttö tai lievä väkivalta saattaa esimerkiksi siitä syystä saada jatkua vuosia ilman, että kukaan puuttuu asiaan.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa