Welcome

Welcome
Sisällön tarjoaa Blogger.

Syömishäiriö: Näin aion parantaa itseni syömishäiriöstä

-
Huom! Tämä on vanha teksti vuodelta 2019, jonka julkaisen uudestaan 3.12.2020. Kuten painotan postauksessa, puhun aiheesta pelkästään omien kokemusten kautta. Jos syömiseen liittyvät teemat ovat sinulle hankalia, suosittelen ammattilaisen puoleen kääntymistä.

Lue myös: Syömishäiriötarinani ja kokemukseni sairauden hoidosta


Syömishäiriöstä irtipäästäminen on yllättävän vaikeaa. Olen tähän asti tehnyt henkistä työtä sen eteen, että painonnosto onnistuisi, mutta suunnitelmien toteuttaminen käytännössä on haastavaa.


Olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut apua syömishäiriöön erikoistuneesta yksiköstä vuosina 2010-2015. Muistan tuolta ajalta osan läpikäydyistä asioista, valitettavasti muistia kuitenkin heikentää sen aikainen huono fyysinen ja psyykkinen kunto sekä se, etten ollut halukas vastaanottamaan hoitoa. Näistä vuosista päällimmäisenä mieleen jäi ihanat hoitajat, joita ajatellessa tulee edelleen sydäntä lämmittävä olo.

Tulen tähän alle kirjoittamaan siitä, kuinka aion omassa prosessissani palata tervehtymisen tielle. En tule asettamaan itselleni mitään tavoitteia tai aikarajoituksia, sillä ne ruokkivat perfektionistista luonnettani ja johtavat epäterveeseen käyttäytymiseen. 

Kun luet tätä tekstiä toivon että muistat, etten ole terveysalan ammattilainen. Kirjoitan ainoastaan omista kokemuksistani ja ajatuksistani.

Kuva: Katja Pevgonen
MUAH: Natalia Rudneva

Ateriarytmin palauttaminen

Päivän aikana olisi hyvä syödä viisi-kuusi kertaa. Ollessani syömishäiriön takia osastolla taisimme muistaakseni syödä kuusi kertaa päivässä. Aterioiden poisjättäminen on houkuttelevaa silloin kun sairastaa syömishäiriötä, sillä painonnousu tuntuu valtavan pelottavalta ja sairastuneen tavoitteena on (oman kokemukseni mukaan) usein laihtuminen.

Olen nyt itse alkanut syödä viisi kertaa päivässä.

Riittävä ja monipuolinen syöminen

Olen huomannut, että syömishäiriötä sairastaessa on tavallista että sairastuneelle kehittyy "turvaruokia" joita mieluiten söisi joka aterialla. Myös minulla on ollut ja on edelleen turvaruokia. Kehon hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin tärkeä panostaa monipuoliseen ruokavalioon. Jos ei oikein tiedä mitä sellainen pitää sisällään, suosittelen ravitsemusterapeutilla käymistä. Ruokatottumuksiaan ei esimerkiksi kannata rakentaa naistenlehdistä löytyvien artikeleiden pohjalta.

Itse koen tällä hetkellä syöväni melko monipuolisesti, mutta ruokamääräni ovat vielä liian pieniä. Kun olen valmis, on seuraava askel suurentaa annoksia.

Puhuminen turvalliselle henkilölle sekä tukiverkoston luominen

Tämä kohta on todella tärkeä ja minulle erityisen hankala. Syömishäiriöstä paraneminen on raskas ja aikaa vievä prosessi, jossa tukiverkosto on avainasemassa.

Itse tiedostan että ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka ovat sanoneet olevansa olemassa minua varten ja että minun ainoastaan tarvitsee soittaa tai laittaa viestiä ja he auttavat parhaan kykynsä mukaan. En kuitenkaan uskalla turvautua keneenkään, sillä pelkään kuormittavani läheisiäni liikaa.
Toisiin tukeutuminen ja ihmisiin luottaminen on toisin sanoen asia, jota joudun harjoittelemaan.

Liikunnan rajoittaminen

Liikunnan rajoittaminen ei ole ajankohtaista kaikille syömishäiriötä sairastaville, mutta minulle se on aina ollut tärkeää. Sairastaessa käsitys normaalista liikunnan määrästä saattaa kadota ja sen seurauksena keho kärsii. Ymmärtääkseni liikunta ainoastaan rikkoo kehoa, ellei sitä harrastava saa kehoonsa riittävästi ravintoa.

Tällä hetkellä ainoa liikuntamuoto jota harrastan on reipas kävely.

Liian pienistä vaatteista luopuminen

Tässä kohdassa tein virhearvion viime keväänä kun lähdin kunnolla toipumaan syömishäiriöstä, en nimittäin heittänyt liian pieniä vaatteita pois. Elin siinä toivossa että joskus vielä mahtuisin niihin, tai ettei painon normalisoituminen tarkoittaisi niin suurta fyysistä muutosta kehossani. Romahdin siinä vaiheessa, kun paino oli normalisoitunut ja huomasin etten enää mahtunut vanhoihin vaatteisiini. Jälkikäteen ajateltuna ne olisi pitänyt viedä kierrätykseen heti toipumisen alussa.

Iloa tuovien asioiden löytäminen

Mielestäni syömishäiriöstä toipuessa on tärkeää löytää mieluista tekemistä, joka ei liity mitenkään ruokaan ja syömiseen. Esimerkiksi painonnousun ja oman kehon tarkkailu ei pidemmän päälle edistä toipumista, vaan päinvastoin lisää niihin liittyvää pakkomielteisyyttä.

Syömishäiriön ollessa aktiivinen, hallitsee se esimerkiksi minulla suurinta osaa ajatuksistani. Koen olevani epäonnistunut ihmisenä, lihava ja arvoton. Näissä tilanteissa on hyvä jos on etukäteen miettinyt asioita, jotka tuovat hyvää mieltä ja parantavat oloa.

Itse saan voimaa luonnossa liikkumisesta, ystävien tapaamisesta, kirjojen lukemisesta (kun keskittymiskykyni riittää siihen) sekä ajan viettämisestä kotona sarjoja katsellen.


Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Poikkeusolosuhteet ja plastiikkakirurgia

-

Luin aiemmin tällä viikolla BBC:n julkaiseman artikkelin jossa kerrottiin, että verkkokonsultaatiot erilaisiin plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin ovat nousseet jopa 64% joidenkin kirurgien vastaanotoilla tämän vuoden aikana (kyseessä ei ollut kotimainen tutkimus).
Syy verkkokonsultaatioiden yleistymiseen on, että olemme pandemian myötä viettäneet yhä enemmän aikaa puhelimen ja tietokoneen kameran edessä, sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa verkkokokouksissa, joita pidetään muun muassa Zoomin välityksellä (lähde).

Näyttäisi siltä, että mitä enemmän aikaa vietämme kameran edessä, sitä selvemmin näemme ulkonäössämme virheitä. Kun olemme havainneet itsessämme jonkin "virheen", kiinnitämme siihen enemmän huomiota ja tämä johtaa siihen, että näemme virheen entistä merkittävämpänä.

Huomasin artikkelin herättävän minussa surua ja tein siksi aiheesta kyselyn omaan Instagramiini (@nessanelamaa). Kyselyssä selvisi onneksi ettei yli 90% seuraajistani olleet harkinneet kauneusleikkausta tänä vuonna.
Minulla ei selvennyksen vuoksi ole mitään sitä vastaan, että ihmiset tekevät itselleen kauneusleikkauksia. Jokaisella tulisi mielestäni olla oikeus päättää omasta kehostaan ja ulkonäöstään niin pitkään, kuin henkilö on terve ja pystyy tekemään terveitä ratkaisuja. Minua vaivaa se, että olemme erkaantuneet todellisuudesta siinä mittakaavassa, että olemme valmiita läpikäymään kirurgisia toimenpiteitä oikeassa elämässä, siksi että olemme tyytymättömiä kameran linssistä näkyvään kuvaan itsestämme.

En pysty painottamaan tarpeeksi sitä, kuinka moni tekijä vaikuttaa vääristävästi kuvaan, jonka näemme kun katsomme kameraan. Ulkonäköömme vaikuttaa silloin muun muassa valo, kameran kuvakulma sekä objektiivi (joka saattaa kaventaa meitä tai "blurrata" virheitä). Tässä esimerkkinä kolme vaikuttavaa tekijää, mutta ammattilaiset osaisivat varmasti pidentää listaa vielä monella asialla.

Lisäksi tiedämme, että vertaamme itseämme niihin kuviin ja videoihin, joita näemme somessa. Silloin huomioon täytyy lisäksi vielä ottaa kuvien jälkikäsittely, jossa on tavallista että meistä poistetaan viimeisetkin inhimillisyyden rippeet, kuten ihokarvat, ihon epäpuhtaudet, rypyt, arvet, pigmenttimuutokset sekä ihohuokoset. Tuntuu siis järjettömältä yrittää mukautua normiin, joka ei vastaa todellisuutta edes kuvassa näkyvän henkilön kohdalla. 


Kuva: Dasha Pears
MUAH: Julia Ljus

Ulkonäkömme tulee muuttumaan monta kertaa elämämme aikana. Osaan muutoksista pystymme tietoisesti vaikuttamaan, mutta moni asia on kontrollimme ulkopuolella. Syömishäiriöstä toipuvana henkilönä, koen tärkeänä kannustaa meistä jokaista miettimään, mistä tarve hallita ulkonäköämme tässä mittakaavassa kumpuaa. 

Ennen mitään radikaalia ulkonäöllistä muutosta kannustan kysymään itseltäsi ainakin seuraavat asiat: 

- Riitänkö itselleni sellaisena kuin olen? Jos en, onko ongelmana oikeasti ulkonäköni?
- Parantaisiko laihtuminen tai nenän esteettinen korjaus oikeasti elämänlaatuani, jos kärsin arjessa riittämättömyyden tunteesta ja/tai ahdistuksesta? 
- Olenko yksinäinen? Yritänkö mukautua suppeaan yhteiskunnalliseen kauneusmuottiin sen takia, että tuntisin olevani tiiviimiin osa yhteisöä?

Tämä vuosi on varmasti ollut meille kaikille vaikea ja kun moni asia arjessamme on hallintamme ulkopuolella, voi tuntua houkuttelevalta takertua tiukemmin niihin asioihin, joihin on mahdollista vaikuttaa.

Vaikeista tunteista ei, syömishäiriöihin erikoistuneen psykologian dosentti Monica Ålgarsin (Instagram: @monicaalgars) mukaan, tarvitse yrittää päästä pakolla eroon. Yritykset kieltää, kontrolloida ja työstää tunteita pois, voivat hänen mukaansa itseasiassa pidemmän päälle vahvistaa huonoa vointia. Tunteisiin voi kuitenkin saada enemmän etäisyyttä ja niitä voi oppia säätelemään ja ymmärtämään paremmin. 

Tunteiden havaitseminen, nimeäminen ja hetken niiden kanssa istuminen voi esimerkiksi rauhoittaa niiden voimakkuutta. Tunteet itsessään ovat vaarattomia ja aaltomaisia, ne eivät kestä ikuisesti, vaikka siltä voikin joskus tuntua.

Meistä moni on itselleen arjessa hyvin vaativa ja itsekriittinen, eivätkä ahdistavat ja stressaavat poikkeusolosuhteet ainakaan helpota tätä asiaa. Siksi nyt olisi erityisen tärkeää harjoitella suhtautumaan itseensä kiltisti, lempeästi, myötätuntoisesti ja ystävällisesti.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa