Welcome

Welcome
Sisällön tarjoaa Blogger.

Vieraskirjoitus: Aiheena masennus

-
Olen monesti maininnut, että koen tärkeänä että mielenterveyteen liittyvistä asioista puhutaan. Bloggaajana jaan suurimman osan ajasta omia kokemuksiani ja mietteitäni, mutta tässä postauksessa saatte lukea masennuksen kokeneen ystäväni tarinan. Masennus on yleinen sairaus josta mielestäni edelleenkin puhutaan liian vähän.


Hakeuduin saattajan ja psykoterapeutin kirjoittaman saatekirjeen kanssa päivystykseen 20.6.2016 masennuksen takia. Kuluneet kuukaudet olivat olleet raskaita ja koin niin sanotusti vajonneeni pohjalle. En enää halunnut elää elämääni tällä tavalla, olin päättänyt joko aloittaa paranemisprosessin tai kuolla.

Päivystyksessä saattajasta oli apua, sillä en itse siinä tilanteessa pystynyt ilmaisemaan huonoa oloani oikeilla sanoilla, kaunistelematta. Sinä yönä avoimia paikkoja ei ollut millään osastolla, mutta sain heti seuraavana aamuna soiton että minulle oli vapautunut osastopaikka.

Hoidon ensimmäisestä kahdesta kuukaudesta muistan hyvin vähän, mutta tiedän että makasin suurimman osan päivästä sängyllä kuunnellen musiikkia. Sain myös päivittäisiä paniikkikohtauksia, joita oli vaikea sietää sen hetkisessä voinnissa. Osastolla tarjottiin avuksi lääkkeitä ja läsnäoloa, mutta en vielä ollut sellaisessa kunnossa että olisin hyötynyt syvällisistä keskusteluista hoitohenkilökunnan kanssa.

Masentuneena ajatukset kiersivät päässäni negatiivista kehää ja haukuin itseäni sellaisilla sanoilla, joita en sanoisi kenellekään toiselle. Itsetunnostani ei ollut mitään jäljellä. Myös nukkuminen oli haastavaa sillä heräilin aamuyöstä paljon.

Hoidon edetessä oloni alkoi pikkuhiljaa paranemaan ja aloin päästä kotilomille. En ensin itse huomannut paranemista voinnissani ja hoitajat sanoivat että se on hyvin yleistä. Masennuksessa on tavallista että sairastunut itse huomaa edistysaskeleet viimeisenä. Päätin luottaa henkilökuntaan ja kiinnittää huomiota niihin hetkiin kun ahdistuksentunne hellitti. Se jätti minut rauhaan ensin muutamiksi minuuteiksi ja ajan kuluessa jopa pariksi tunniksi kerrallaan.


Noin kolmen kuukauden hoidon jälkeen sain samanaikaisesti kaksi huonoa uutista ja vointini romahti. En itse muista tästä ajasta paljoa, mutta hoitohenkilökunnan mukaan en puhunut tuolloin juuri mitään, enkä esimerkiksi jaksanut itse kävellä. Opin, että masennus uusiutuu herkästi toipumisprosessissa.

Niin sanotun "romahduksen" jälkeen olin vierihoidossa kolme viikkoa, käytännössä vierelläni oli siis hoitaja kokoajan tukena. Vierihoidossa oleminen oli varmasti tarpeellista, mutta samalla raskasta, sillä en saanut omaa tilaa ollenkaan. En edes saanut käydä vessassa ilman valvontaa.

Masennuksen hoitoon suositeltiin lääkehoidon ohella ECT-hoitoa, eli sähköhoitoa. Sen hoitotuloksen sanotaan olevan tehokkaampi kuin minkään lääkkeen.  Hoidon vastaanottaminen pelotti enkä lopulta suostunut hoitoihin.

Oloni lähti pikkuhiljaa paranemaan uudestaan. Ensin päiviini ilmestyi lyhyitä hetkiä jolloin en tuntenut ahdistusta tai kokenut että ajatukseni kiersivät kehää. Ajan kanssa nämä hyvät hetket pitenivät.

Listaan alle muutaman mielenterveyttä käsittelevistä postauksistani, jotta voit niin halutessasi jatkaa aiheesta lukemista:

*Käsittelemätön suru voi johtaa masennukseen
*Itsemurha-ajatuksista kysyminen voi estää peruuttamattoman teon
*Väsyttää
*Syömishäiriötarinani ja kokemukseni sairauden hoidosta

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa

Näin valehtelen netissä ja somessa - Blogihaaste

-
Tulen tässsä postauksessa vastaamaan viime aikoina blogeissa kiertäneeseen "näin valehtelen netissä ja somessa" haasteeseen. Mielestäni tämä on mukava tapa palata pienen tauon jälkeen blogin äärelle. Kiitos Ennille hauskasta haasteesta!

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Osallistun säännöllisesti medialle suunnattuihin tilaisuuksiin, joissa usein on hienot puitteet kuvaamiselle. Omalla ajallani en kuitenkaan vieraile hotelleissa tai ravintoloissa niiden someystävällisyyden takia. Someystävällisyyden edelle menee hyvä ruoka, juoma ja/tai ohjelma.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Olen esteetikko, joten pidän kauniista vaatteista, sisustuselementeistä ja kattauksista. Panostan pukeutumiseen myös arjessa, mutta mietin tietenkin asukokonaisuuden vielä huolellisemmin jos se tullaan kuvaamaan. Pidän myös ruoan suhteen siitä että lautasella oleva annos näyttää kauniilta, mutta minun on kuitenkin tapana sekoittaa kaikkia ruoka-aineita keskenään sen jälkeen että annos on valmis.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories-videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Instagram-tilini (@nessanelamaa) perusteella huomaan, että julkaisen pääasiallisesti muokattuja kuvia, joiden toteutuksessa on ollut mukana kuvaustiimi. Näissä yhteistyökuvissa minulla on paljon meikkiä ja kuvia on muutenkin käsitelty. Instagramistani löytyy kuitenkin myös meikittömiä selfieitä, sillä meikittömyys on minulle luonnollinen asia ja olen arjessa suurimman osaa ajasta meikittä. Insta stories on minulle paikka jossa julkaisen arkisia asioita, joita en laittaisi blogiin tai Instagramiin.



Kuva: Oona Linna


Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Tämä on hyvä kysymys, sillä en ole tietoisesti rakentanut itselleni mitään brändiä. Kirjoitan itseäni kiinnostavista seminaareista ja muista asioista, jotka ovat sillä hetkellä mielenpäällä. Pyrin pitämään blogin tunnelman positiivisena ja elämänmyönteisenä.
Kuulisin mielelläni mitä mieltä sinä olet, onko blogillani jokin tietty brändi?

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Lyhyesti sanottuna kyllä. Kuten mainitsin yllä, teen usein yhteistyötä blogini kuvituksen suhteen. Silloin tiimissä on ensinnäkin mukana hius- ja meikkitaiteilija, joka korostaa tiettyjä piirteitä kasvoissani. Valokuvaajan kuvankäsittelyyn taas kuuluu, monen muun asian ohella, se että kasvoiltani poistetaan epäpuhtaudet.

Siloittelen elämääni somessa.

Siloittelen, sillä kerron blogissa pääasiassa elämäni hyvistä asioista. Blogi ei anna realistista kuvaa arjestani. 

Kadun jotakin blogiyhteistöitäni.

Olen bloggaaja-urani aikana tehnyt paljon yhteistöitä, ja niihin mahtuu luonnollisesti myös muutama sellainen joita kadun. Olen silti kiitollinen jokaisesta yhteistyöstä, sillä olen oppinut kaikista jotain hyödyllistä. 

Bloggaajien elämä on glamourista.

En osaa ottaa kantaa suurten blogien bloggaajien elämään, mutta itse elän ihan tavallista opiskelijaelämää. Säästän joissain asioissa, jotta voin panostaa toisiin asioihin. Tällä hetkellä säästämme esimerkiksi yhdessä Johnnyn kanssa rahaa jotta voimme ostaa labradorinnoutajan.


Ajattelen hetket istagram-kuvina.
Jossain vaiheessa ajattelin ja se oli tosi stressaavaa. On tärkeää elää myös somen ulkopuolella! Huomaan että kuvia ei kerry hirveästi niistä illoista, jolloin on oikeasti ollut kivaa. Silloin en ehdi miettiä puhelintani (tai halua tuhlata aikaa kuvaamiseen).

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

En seuraa Jodelia tai keskustelupalstoja, en koe olevani niin kiinnostava että kukaan kirjoittelisi minusta niihin.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.
Bloggaaminen on oikea työ, mutta ymmärrän että henkilöt jotka eivät ole perehtyneet alaan hahmota kaikkea sitä, mitä postauksen tekoprosessiin kuuluu. Yhden postauksen tekoon saattaa helposti mennä kaksi työpäivää, mikäli postauksen haluaa tehdä kunnolla.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

Pyrin pitämään vaatevalikoimani mahdollisimman minimalistisena, eikä tähän ideologiaan ei sovi vaatteiden shoppaaminen ainostaan blogiin kuvattavaksi. Tykkään ostaa vaatteita kirpputoreilta ja nettikaupoista erilaisilla ale-koodeilla, näin säästän shoppaillessa vähän rahaa.

Bloggaajat ovat pinnallisia ihmisiä.

Mikäli bloggaaja esiintyy blogissa omilla kasvoillaan ja kuvillaan, on blogilla mielestäni pinnallinen puoli. Itse bloggaajaa ei kuitenkaan kannata tuomita pinnalliseksi pelkästään blogin kuvien perusteella, sillä tekstit saattavat olla hyvinkin syvällistä ja sisältö muulla tavoin viihdyttävää. Blogi on monelle paikka, jossa halutaan kertoa ja jakaa nimenomaan elämän hyviä hetkiä.


Haastan seuraavat kolme bloggaajaa mukaan tähän somehasteeseen:

Jos inspiroiduit postauksesta, saat mielellään tehdä siitä oman versiosi ja linkata alle, luen näitä myös itse mielelläni!

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa