Welcome

Welcome
Sisällön tarjoaa Blogger.

Pelottava ikääntyminen

-
Syntymäpäiväni lähenemisen myötä olen pohtinut enemmän ikääntymistä. Ikääntyminen tuntuu pelottavalta kun sitä miettii yhteiskunnallisella tasolla. Tuntuu että kaikki havittelevat ikuista nuoruutta ja sitä 16-vuotiaan heleää, rypytöntä ihoa. Vanhenemista, ja kontrollin menettämistä omasta ulkonäöstä, pelätään. 

Olen vitsillä muutama vuosi sitten sanonut jollekin ystävälle, etten tule ikääntymään vapaaehtoisesti, että otan kaikki saatavilla olevat keinot käyttöön. En ajattele enää näin.

Jokaisella juonteella kasvoilla on tarina. Rypyt suun ympärillä kertovat siitä, että henkilö on nauranut paljon ja juonteet otsassa siitä, että henkilö on kokenut asioita jotka ovat mietityttäneet, aiheuttaneet surua tai esimerkiksi suuttumusta. Näistä kaikista kokemuksista kasvaa ja kehittyy ihmisenä. 
MUAH: Hanna Kallio

Samaten jokaisella kehomme arvella on oma tarinansa. Vasemmassa käsivarressani oleva pitkä arpi muistuttaa Barbie-leikistä, jonka jälkeen isä laittoi laastarin haavan päälle ja lähdin pyöräilemään kaverille. Olin hänen mielestään niin reippaan oloinen ettei mitään tikkejä tarvittu. 

Kun mietin itseäni 16-vuotiaana, epävarmana, syömishäiriötä sairastavana, hauraana ihmisenä ja vertaan tätä henkilöä siihen joka tänään olen, en vaihtaisi paikkaa.

Vuodet ovat tuoneet minulle merkityksellisiä ihmissuhteita, rakkaita ystäviä ja rakkaan puolison. Uudenlaisen arvostuksen ja kunnioituksen perhettäni kohtaan ja paljon, paljon muuta. Ikääntyminen on hyvä asia, josta tulisi olla ylpeä.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa

Arki sairaalahoidossa

-
Sairaalassa kaikki päivät muistuttavat toisiaan, ne koostuvat syömisestä, lepäämisestä ja lyhyistä ulkoiluista. Minulta otetaan paino kolme kertaa viikossa, verenpaineet kerran päivässä ja verikokeet kerran viikossa.

On kulunut pitkään siitä että olen saanut nähdä läheisiäni, sillä sairaalassa on ollut vierailukielto, eikä minulla ole ollut vapaita ulkoiluja. Tämän viikon hoitokokouksessa, eli kokouksessa johon osallistuu lääkäri ja hoitaja, päätettiin kuitenkin että saan alkaa ulkoilla itsenäisesti 2x15 minuuttia. Jos kaikki menee hyvin, saan ulkoilla 2x30 minuuttia viikonlopusta lähtien. Johnny tulee tänään käymään ja lähdemme loskakeliin kävelylle, onneksi aurinko sentään paistaa. Huomenna äiti tulee kanssani ulkoilemaan ja sunnuntaina eräs ystävä. On niin ihana nähdä taas läheisiä!

Kuten kirjoitin aiemmin, ovat muistoni hyvin pitkältä ajalta poissa ja se tuntuu pelottavalta. Läheiseni kuitenkin sanovat, että olen käyttäytynyt kohteliaasti ja suorittanut asioita normaalisti. Sanotaan, että jos on kokenut jonkinlaisen trauman, aivot saattavat suojata itseään muistamattomuudella. Jotkut muistot palaavat kun mieli on siihen valmis ja toiset unohtuvat. En pysty pohjaamaan tätä mihinkään kirjatietoon, mutta tilanne on selitetty minulle näin.

Huomenna on punnituspäivä, joten tiedän miten paljon lähempänä kotiinpääsyä olen. Sairaalassa ei ole kiva olla.
Jos haluat seurata arkeani päivittäisellä tasolla tai kysyä minulta jotain, kannattaa suunnata Instagramini @nessanelamaa puolelle. Tulen siellä järjestämään kolme isoa arvontaa yhteistyössä Miraz.fi kanssa, ensimmäinen on jo käynnissä ja päättyy huomenna 4.4.2020 klo:12.00. Tarkoituksena on tuoda hieman iloa ja nautintoa kaikille, jotka ovat yksin, tai joiden elämänlaatu on kärsinyt tällä hetkellä vallitsevan tilanteen takia.

Mitä ajatuksia teksti herättää sinussa?

x: Nessa

Instagram: @nessanelamaa